Aamulla Luklassa herätessämme monilla taisi olla vain yksi asia mielessä: päästä mahdollisimman nopeasti Katmanduun. Trekki oli ohi ja meidän oli hyvästeltävä mainiot kantajamme ja paikallisoppaamme.
Jakauduimme taas kahteen lentokoneelliseen aamun ensimmäisiä lentoja varten. Lennolta ei taaskaan jännitystä puuttunut. Koko koneellisemme huokaisi, kun kone otti 15 sekunnin verran vauhtia jyrkästi alamäkeen viettävällä kiitoradalla — ja nousi vaappuen ilmaan kiitotien loppuessa rinteen reunalla. Lähes rystyset valkoisina puristimme tuolien reunoja alkulennon turbulenssin keikuttaessa konetta. Alkujännityksemme hiukan lientyi, kun lentäjä vilkaisi joukkoamme hiukan huvittuneena ja näytti meille ok-peukkua.
Katmandussa meitä odotti kauan kaivattu lämmin suihku ja puhtaat vaatteet. Halusimme siistiä rähjäiset olemuksemme mahdollisimman pian. Huoneissa suhahtivat suihkut päälle, hotellille säilytykseen jätetyistä tavaroista kaivettiin päälle ”jotain ihan muuta kuin vuorilla” ja muutamat intoutuivat jopa meikkaamaan. Hotellimme aulassa tavatessamme päivittelimme, kuinka erinäköisiä nyt olemmekaan.
Freesautuneiden kasvojen takana oli helpottuneita, mutta samalla hiukan hämmentyneitäkin ilmeitä: olimme jälleen sivistyksen ja rajattoman wifin keskellä mutta monen mieli ja ajatus olivat vielä vuorilla.
Kahden viikon trekki oli ainutlaatuinen ponnistus, jonka aikana useimmat meistä ylittivät itsensä monellakin tapaa. Opimme asioita nepalilaisen vuoristoelämän menon lisäksi itsestämme ja toisistamme. Aina ei ollut kivaa. Monet taivalsivat trekillä flunssassa tai vuoristotaudin kourissa, ja vähintäänkin kylmyys otti päähän ja koetteli meitä kaikkia.
Katmandun ruuhka, melu ja saasteista paksu ilma tuntuivat vuorten jälkeen kulttuurishokilta, lähes suuremmalta kuin saapuminen Suomesta Nepaliin.
Suihkun jälkeen osa meistä suuntasi rentoutumaan ja hierontoihin läheiseen spahan, osa ostoksille ja osa vain lepäämään. Muutaman kapuajan kanssa lähdimme Taksvärkin kumppanijärjestö ECCA:n vapaaehtoisnuorten kanssa Katmandun vilinään, kohteenamme Pashupatin hindutemppelialue. Pashupati on Unescon maailmanperintölistalle kuuluva laaja temppelialue, joka on yksi hindulaisuuden pyhistä paikoista. Alue vilisee pyhille paikoilleen vaeltaneita hinduja, kämmenestä ennustajia, pyhiä miehiä ja apinoita.
Pashupati on myös paikka hindujen perinteisille hautajaismenoille. Ruumis kannetaan joen varteen vihreästä bambusta tehdyillä paareilla. Katsomme, kuinka kuolleen vanhin poika suorittaa rituaaleja ruumiin ympärillä ennen kuin se peitetään oksilla ja puunpalasilla ja sytytetään tuleen. Bagmatijoen varrella kohoaa paksu savu.
Paikka ja ympärillämme oleva maailma tuntuu vasta vuorilta palanneen suomalaisen silmin kovin mystiseltä ja erilaiselta. Olemme hetken monien maailmojen välissä: Himalajan hiljaisuuden ja Katmandun melun, vuorten ja kaupungin, hindulaisuuden, buddhalaisuuden ja oman uskomme risteyskohdassa. Koti-Suomikin jo pilkahtelee joidenkin mielissä.
Trekin tunnelmiin ja tapahtumiin palaamme kaikki ajatuksissamme varmasti myöhemmin. Kokemus oli niin suuri, ettei sen käsittely onnistu samantien. Jätämme sen hautumaan ja yritämme ensin virittäytyä jälleen Katmandun taajuudelle.