Ystäväni otsikoi näin hyvän matkan toivotukset sähköpostissaan. Minua nauratti, koska kieltämättä tässä lähdön kynnyksellä on hiukan hobittimainen olo. Sattumoisin nuorempi poikani nimesi minut vuosia sitten hobitiksi samana päivänä kun hän kasvoi minusta pidemmäksi. Hänellä luki kännykässäkin äidin kohdalla hobitti jonkin aikaa….
Voi olla että hobiteilla oli yhtä epävarma ja jännittynyt olo suurelle matkalle lähtiessään. Me Kapuaja-naiset kun emme yhtään tiedä mitä matkan varrella tulee tapahtumaan. Odotukset tietysti ovat korkealla Guatemalalaisten nuorten tapaamisessa, pärjääkö ollenkaan vähäisellä espanjan kielen taidolla, onko sopivasti vaatetta ja varusteita mukana, miten elimistö sopeutuu ohueen ilmaan ja tietysti miten sitten oikeasti jaksaa siellä vuoren rinteillä – ja minkälaisia eläimiä, käärmeitä ja sammakoita eteen viidakossa vaeltaessa kohtaa. (Tämäkin vinkki tuli eilen tuttavan kanssa jutustellessa. Hän on käynyt niillä huudeilla myös retkeilemässä ja kertoi hiukan varoittavia tarinoita mm. myrkyllisistä sammakoista).
Kassikin painaa varmasti tonnin – minulla ei ole koskaan ollut edes kotiapteekissa niin paljon lääkkeitä varmuuden vuoksi kuin nyt on matkalaukussa. Ja kun mukaan tarvitaan niin lämmintä varustetta kuin hellemekkoa, vaelluskenkää ja kävelysauvoja, niin kaikki yhdessä painavat paljon. Sille ei nyt vain voi mitään.
Apua, nyt tuli mieleen taas yksi juttu joka täytyy kaivaa komeron kätköistä! Sitten vielä viimeiset tavarat kapsäkkiin, vetoketju kiinni ja lukko päälle. Kohta onkin aika lähteä lentokentälle. Bon voyage ja Happy Landings.
Nyt alkaa jännittää!
Hei! Olisi kiva lukea täältä matkapäiväkirjast n yt jo ”kunnon” tapahtumia matkalta kuten kansisivu antaa ymmärtää, eikä enää osallistujien mietteitä…
Kiitos kommentista! Ensimmäinen päiväkirjaote tuli poikkeuksellisesti jo lähtötunnelmista, sillä lentojen takia emme olisi saaneet lähetettyä sitä enää myöhemmin päivällä. Seuraavissa kirjoituksissa päästään jo ”tositoimiin”, joten toivottavasti pysyt kuulolla!