Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa, tavallaan kesää odotellessa. Helteet ovat jääneet tulematta ja loma siintää vasta syyskuussa. Loma ja syyskuu, ovat sanoja jotka herättävät suuria tunteita ja ajatuksia. Niitä on odotettu kauan. Niihin liitän sanat lepo, rauha, latautuminen mutta myös jännitys ja uteliaisuus. Edessä on itselleni suuri seikkailu maailman toisella puolella, mutta varmasti myös suuri seikkailu oman itseni sisällä. Se mitä matka Boliviaan tuo elämääni on vielä arvoitus, ja hyvä niin.
Uutisoinnit kehitysavuista ja sen määrän pienentämisestä valtion taholta olen ottanut ristiriitaisin tuntein vastaan kun samaan aikaan eripuolilla maailmaa tarvitaan katastrofiapua. Itse haluan uskoa siihen että hyvin tehty kehitysyhteistyö on juuri se avain jolla katastrofit vähenee ja sitä kautta rahallisen avun tarve. Kuinka voin vakuuttaa lahjoittajat siitä että apu menee perille ja että se käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Ja että nyt annettu euro säästetään tulevaisuudessa tai saadaan kaksinkertaisena takaisin vaikka yrityskumppanuuden seurauksena.
Keräystavoite itselläni on vielä yhtä kaukana kuin Huayna Potosin huippu, mutta tavoite on selkeä ja työtä tavoitteen saavuttamiseksi tehdään päivittäin.