Lapset piirittivät meidät heti kun lähdimme leiristä. Heillä oli mukanaan kirja. ”Read, please.”, he pyysivät ja ojensivat kirjaa minua kohti. ”My name is John. I come from London.” luin. Heitä nauratti. ”Lue lisää”, he pyysivät. Sanoin, että olisi heidän vuoronsa. He ujostelivat, mutta joku rohkea luki. Heillä oli yksi yhteinen kirja, joka näytti hyvin käytetyltä. Mietin, kuinkahan monella tuo kirja oli jo ennen heitä ollut.
Koululaiset kotimatkalla
Jonkin matkaa kylästä ylös vuorelle. Kun hitaasti vaelsimme omaa reittiämme, jostakin aina ilmestyi pieniä resuisia lapsia polun varteen. He pyysivät kyniä, sukkia, rahaa. Milloin mitäkin. Joskus vain halusivat tervehtiä. Pieniä paimentyttöjä ja –poikia. Nuorimmat siinä seitsemän kieppeillä. Oppaamme kertoi, että lapset viettävät vuorilla paimenessa aina muutaman viikon kerrallaan. Pitävät huolta perheen karjasta, syövät kuivamuonaa ja juovat lehmien ja vuohien maitoa. Perheen nuorimpien lasten kohtalo on olla paimenessa. Jos on onnekas, perheeseen syntyy vielä uusia lapsia, jotka vuorollaan ottavat paimenen roolin. Ehkä he sitten pääsevät vaikka kouluun.
Periaatteessa Etiopiassa kaikki käyvät koulua. Maaseudulla näin ei kuitenkaan ole. Jonkun on huolehdittava karjasta, vedenkannosta jne. Ja yleensä ne hommat kuuluvat lapsille. Opetusministeriö kerää tilastoja koulutukseen liittyen. Vain noin puolet suorittaa perusasteen kahdeksannen luokan loppuun. Ensimmäisen vuoden jälkeen lopettaa jo viidennes. Aloittavatko he joskus uudelleen, siitä ei ole tarkkoja tilastoja.
Suomessa lähes kaikki käyvät peruskoulun loppuun: ilman peruskoulun päättötodistusta jää Tilastokeskuksen mukaan vuosittain alle puoli prosenttia ikäluokasta. Perusasteen koulutuksen varaan jättäytyy noin 15-20 prosenttia ikäluokasta. Osa löytää paikkansa työmarkkinoilta ilman koulutusta, mutta syrjäytymisen vaara on suuri. Epävakaa työura on enemmän kuin todennäköinen. Etsivä nuorisotyö auttaa näitä nuoria. Sen tavoitteena on tukea ja auttaa alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella.
Näin Suomessa. Etiopiassa tuskin on etsivää nuorisotyötä. Nuo paimentytöt ja -pojat voivat vain haaveilla koulunkäynnistä, jos eivät satu olemaan niitä onnekkaita, joille syntyy vielä pikkusisaruksia. Ja aina joku on kuitenkin perheen nuorimmainen. Voisinkohan minä tehdä jotakin? Voisinko jollakin tapaa edistää pikkupaimenien koulunkäyntiä?
Pikku paimentyttö (Kuva: Saara Paajanen)