Nyt kun Kirgisian matkastamme on kulunut jo muutama päivä, matkalla koettua ja nähtyä on helpompi arvioida. Niinpä – jos nyt olisi ihan pakko tehdä valinta ja nostaa yksi asia ylitse muiden Kirgisian matkastamme, se olisi ehdottomasti: naiset. Ja naisiahan me tapasimme matkamme aikana monia – vahvoja, upeita naisia, jotka eivät ole antaneet periksi tiukoissakaan paikoissa ja ovat taistelleet itselleen ja lapsilleen oikeuden parempaan, tasa-arvoiseen elämään.
Kun Neuvostoliitto hajosi ja Kirgisia itsenäistyi, maalla oli samoja ongelmia kuin Venäjällä ja muuallakin: työpaikat katosivat eikä niillekään, joilla töitä oli, maksettu palkkoja. Kauppojen hyllyt olivat tyhjiä. Mutta jostain ne äidit loihtivat lapsilleen ruokaa pöytään, vaatettivat, pitivät perheen koossa. Yhteisöllisyys ja toisten auttaminen ovat olleet vaikeina aikoina tapa selviytyä
Nuo vaikeimmat ajat ovat onneksi vain muisto. Mutta helppoa ei kaikilla ole vielä tänäkään päivänä. Varsinkin vammaiset naiset ja äidit, joilla on – kuten kirgisialaiset sanovat – lapsia, joilla on erityistarpeita, eivät ole jääneet yksin ongelmiensa kanssa, vaan ovat järjestäytyneet ja taistelevat yhdessä oikeuksiensa puolesta. Ja kun yhteiskunta ei ole tarjonnut palveluja, ne on luotu omin voimin. Näin ovat syntyneet monet vammaisia tukevat organisaatiot ja esim. päiväkodit ja erityisopetusta antavat koulut ovat saaneet alkunsa tarpeesta ja halusta ratkaista ongelmia. Tästä muutama esimerkki, joihin saimme tutustua.
Nazik Kyz -Eco bag – yrityksen perustaja Ukei Muratalieva toimii vaatesuunnittelijana, joka on pystynyt työllistämään useita vammaisia naisia ompelijoina. Olimme paikalla, kun Ukein vaatekokoelmaa esiteltiin yleisölle Bishkekin keskustassa. Sattumaa ei varmasti ollut se, että muotishow’n paikaksi oli valittu Kurmanjan Datkan patsas. Kurmanjan Datka (1811-1907) – Alain Tsaaritar, Etelän Kuningatar ja muillakin nimillä tunnettu valtionjohtaja 1800-luvulla – on omalla esimerkillään kannustanut kirgiisinaisia itsenäisyyteen ja omien etujensa puolustamiseen. Oli upeaa nähdä, kuinka niin ammattimallit kuin Eco bagin ompelijatkin kantoivat Ukein luomuksia ylpeydellä ja arvokkaasti.
Tapasimme Ukein ja Gulmairamin vielä viimeisenä iltana ennen Suomeen paluuta ja he kertoivat onnellisina, että heidät oli kutsuttu marraskuussa Moskovaan konferenssiin ja esittelemään töitään – hyvä työ siis saa tunnustusta myös kansainvälisesti.
Gulmira Kazakunova vammautui nuorena lääketieteen opiskelijana ja on siitä lähtien joutunut käyttämään pyörätuolia liikkumiseen. Opinnot olivat vähällä jäädä kesken, mutta sitkeä nuori nainen valmistui kuin valmistuikin lääkäriksi ja on koko työuransa omistanut vammaisten oikeuksien puolustamiseen sekä Kirgisiassa että myös koko Keski-Aasian alueella. Hän on vammaistoiminnassa todellinen uranuurtaja, joka on ollut mukana niin kehittämässä lainsäädäntöä kuin luomassa vammaisuuden hyväksyvää ilmapiiriäkin. Hän on perustanut muun muassa Ravenstvo-järjestön (Ravenstvo tarkoittaa suomeksi tasa-arvoa) ja Keski-Aasian vammaisten naisten verkoston (CA Disabled Women’s Network), joiden johdossa hän on edelleenkin.
Kuvassa vasemmalla Seinep ja oikealla Gulmira
.
Tamara Zhumabekova ja Seinep Dyikanbaeva – äiti ja tytär työskentelevät keskuksessa nimeltä Ardi. Tamara on sen perustanut vuonna 1995 ja on ollut sen johdossa siitä lähtien. Vammaisen tyttären syntymän myötä Tamara koki tarvitsevansa apua ja tukea. Kun muuten ei apua saanut, perusti Tamara itse keskuksen, joka on perustamisestaan lähtien tukenut erityiskohtelua tarvitsevien lasten kasvatusta sekä kouluttanut ja tukenut vanhempia auttamaan lapsiaan. Seinep, joka itse on opiskellut juristiksi, on myös aloittanut keskuksen palveluksessa ja haluaa nimenomaan toimia ihmisoikeusjuristina.
Kuvassa Tamara esittelee lasten tekemiä töitä.
.
Alia Tabaldieva, kuvassa takana toinen oikealta, kertoi, että heidän ryhmänsä on saanut liiketoimintakoulutusta ja monella on haaveena pienen yrityksen perustaminen.
Kun kysyin mikä hänen liikeideansa oli, hän vastasi että haluaisi toteuttaa eksklusiivista koulutusta – erityiskoulutusta, räätälöityjä kursseja ym. Hän kertoi myös lukeneensa lehdistä Suomen koulutusjärjestelmästä ja olevansa siitä kiinnostunut.
Suomi oli esillä myös toisessa yhteydessä: on alkamassa Abiliksen ja EU:n rahoittama pilottiprojekti, jossa vammaisille juuri synnyttäneille äideille sekä äideille, jotka ovat saaneet hiljattain vammaisen lapsen, jaetaan Suomen mallin mukaisia äitiyspakkauksia. Uutisesta ei selvinnyt, mistä pakkaukset tilataan, mutta on hienoa että meidän hyvä käytäntömme tuo iloa moneen perheeseen.
Toki tapasimme vielä monia muitakin naisia matkamme aikana, iloisia positiivisia naisia, ja he heistä kaikista välittyi usko parempaan huomiseen.