Jäätävän kova safari.

Chaletimme ovelta kuuluu koputus. Uusi aamu valkenee Mvuu campillä. Good morning mam, time to wake up. Kello on jo viisi ja ryhmämme ohjelma alkaa aamusafarilla. Kahvipöydässä käy kuhina kun jokainen yrittää saada nopeasti aamukahvinsa tai teensä. Oma kuppini jää vielä höyryävänä pöytään sillä on aika lähteä elämäni ensimmäiselle aamusafarilleni.

Jeepin valinta ei tuota ongelmaa. Aurinkoherkimmät suuntaavat suoraan katolliseen jeeppiin ja loput avojeeppiin. Seikkailu voi alkaa.

Pian leirin oviaukosta lähdettyämme alamme nähdä villieläimiä. Apinarouva on tukkinut tien ja nautiskelee rauhassa aamupalaansa. Pienet jälkeläiset kinastelevat läheisessä puskassa. Impalaparvi pyrähtää esiin kuin taikaiskusta. Ryteiköstä alkaa kuulua ryminää ja oksien ratinaa. Lauma buffaloita ohittaa tien suoraan edessämme.

Vaikka olemme Afrikassa, aamu on kolea, huivit kietoutuvat kaulalle ja kuoritakin vetoketju vedetään ylös asti. Kun aurinko pilkistää vihdoin horisontista, otamme jokaisen säteen kiitollisina vastaan.

Oppaamme näkee kauempana joella lauman norsuja ja toivomme saavuttavamme ne ennen juomahetken päättymistä. Kurvaamme pölyistä tietä ja yhtäkkiä eteemme levittyy vaikuttava näky. Lauma upeita norsuja saartaa meidät kummaltakin puolelta jeeppiä. Savannin kuiskeen rikkoo kameroiden nopeatempoinen naksutus. Näiden harmaiden lempeiden jättiläisten läsnäolo hurmaa koko naisporukkamme. Silmät kostuvat useammallakin. Liikutus vaihtuu hurmokselliseen iloon kun tämän lyhyen mutta antoisan hetken jälkeen palaamme takaisin leiriin aamupalalle.

Höyryävä munakas sulattaa suomalaisen syväjään ja täyttää vatsan. Ryhmämme jäsenet siirtyvät lepäämään uima-altaalle tai somettamaan päivän kuvasaldoaan. Reippaimmat lähtevät vielä uhmaamaan keskipäivän kuumuutta kävelysafarille. Rauhaa kaipaavat asettuvat puutarhan penkille maaten ja ihastelevat siellä vilistäviä apinoita tai siirtyvät joenvarren chalettiin mindfullness harjoituksiin.

Maittavan lounaan jälkeen olo on kuin uudestisyntyneellä ja voimme suunnata iltasafarille. Jo tuttu elefanttilauma odottaakin meitä tien varrella. Pääsemme seuraamaan ruokailuhetkeä vain muutamien metrien päästä. Niin kavereiksi emme villieläinten kanssa kuitenkaan päässeet ettei yksi olisi osoittanut meille mieltään. Hiekka pölysi kun elefantti-isi päätti puistella meille päätään ja ryhtyä valehyökkäykseen.

Kaiken tämän mahtavan kokemuksen aikanakin useasti muistelin edellisien päivien kouluvierailuja. Kontrasti aikaisemmin kokemaamme on niin suuri.

Saavumme joen rantaan, meille tarjoillaan popcornia ja drinkkejä. Katselemme ryhmänä auringon viimeisiä säteitä taivaanrannassa. Olo on kevyt ja onnellinen.

Yön pimeydessä jatkamme matkaamme kohti majapaikkaa. Oppaamme pysäyttää jeepin keskelle savannia ja pyytää meitä olemaan ääneti muutaman minuutin ajan. Tähdet tuikkivat ja yössä kuuluu virtahevon röhinää ja lintujen vaimea uikutus.

Tähän voisi jäädä, tuumin hiljaa mielessäni. Afrikka on jättänyt jäljen sydämeeni.