Kapua Guatemala-hankkeen ensimmäisestä yhteistapaamisesta on nyt kulunut reilu kuukausi. Alkuinnostus on vaihtunut normaaliin arkeen höystettynä ”Kapua lisällä”. Tällä tarkoitan sitä tietoisuutta Kapuasta, mikä on mukana kaikessa tekemisessäni. Elämäni on saanut ainakin yhden uuden ulottuvuuden jo tässä vaiheessa projektia. Kuukaudessa on tapahtunut jo ihan kivasti. Sodankylän paikallislehti Sompio ehti tehdä jutun Kapuasta niin ripeällä aikataululla, etten oikein itsekkään ehtinyt mukaan. Myös Lapin Kansa kiinnostui hankkeesta ja julkaisikin jutun vain muutama päivä sitten. Sodankyläläinen urheilutekstiilejä ja -välineitä myyvä Simonen ryhtyi rohkeasti Kapua-lahjoittajaksi. Alku on lupaava!
Varainhankinnan ohessa olen pohtinut perusteluja sille, miksi kannattaa auttaa ja ryhtyä lahjoittajaksi. Monen mutkan kautta päädyn aina siihen, että meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään. Yksinkertaistako?
Meistä jokainen käsittää ”hyvän elämän” hieman erilailla kuin naapurinsa. Yhdelle onnellisuus muodostuu perhe-elämästä ja arjen rutiineista. Toinen viihtyy työpaikalla. Kolmas löytää onnen sieltä, minne tuuli kuljettaa. Olen käynyt pitkiä keskusteluja siitä, mitä on onnellisuus. Kauneus on katsojan silmässä ja niin taitaa olla myös onnellisuus. Lienemme kaikki kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei onnea voi rahalla ostaa.
Kaupunkilaisten elämä on täynnä virikkeitä. Onnellisuus voi löytyä opiskelu- tai harrastusmahdollisuuksien parista. Kaupunkilainen herää aurinkotervehdykseen aamu kuudelta, ajaa polkupyörällä sirkusakrobatia-harjoituksiin suoraan työväenopiston arabian-kielen kurssilta, ja tuntee olonsa onnelliseksi. Kaupunkikulttuuri tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia tuoda sisältöä arkielämään. On teattereita, kauppakeskuksia, museoita, harrastusmahdollisuuksia; tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaupunkilaisen arki ei käy tylsäksi, tai ainakin kaupunkilaiselle kaikki on mahdollista, jos hän niin vain haluaa. Onni löytyykin monelle mahdollisuuksista!
Kaupunkilaisen on helppo elää oman näköistään elämää. Pukeutua niin kuin haluaa, tunnustaa sitä uskontoa mitä haluaa, olla juuri sellainen kuin on; ventovieraiden mielipiteet on helppo sivuuttaa. Onni voi siis olla vapautta!
Lappilainen voi löytää ”hyvän elämän” keskeltä kairaa, tulilla, kivääri kaverina. Kuukkelit, revontulet ja keväthanget, niistä on onnellinen lappilainen tehty. Lapin kulta, siis hillat (ei lakka, eikä muurain, eikä varsinkaan olut!), saa lappilaisen rämpimään pitkin sääskien valtaamaa jänkää, onnellisena tietenkin! Onni voikin löytyä myös luonnosta!
Kesälomien tullessa suomalaiset pakkaavat kimpsut ja kampsut autoonsa ja suuntaavat kohti kesämökkejään. Onnellinen on se suomalainen, jolla on soutuvene järvessä ja grillimakkara ruskettumassa tikun nokassa. Onnea voi olla oma tupa!
Guatemalassa en ole käynyt. Seuraavat sitaatit ovat peräisin Taksvärkki ry:n taustatietomateriaalista:
”Vuonna 2009 noin 43 % alle 5-vuotiaista lapsista oli aliravittuja.” Onnea on siis jokapäiväinen leipä!
”Tuoreen nuorisotutkimuksen mukaan 15–29-vuotiaista nuorista 39 % ei ollut suorittanut mitään tutkintotodistusta – ei edes alakoulusta.” Onni on siis taattu peruskoulutusmahdollisuus!
”Guatemalassa jopa 49% synnytyksistä tapahtuu ilman koulutetun hoitajan avustusta (vuosi 2009). ” Onni on siis toimiva terveydenhuolto!
Perheyksikkö on tärkeä, oltiinpa missä päin maailmaa hyvänsä. Joulu, syntymäpäivät tai uuden vuoden aatto, silloin jos milloin perheyksikön rooli korostuu, koostui se sitten suuresta suvusta, kumppanista tai läheisistä ystävistä. Meillä jokaisella on jokin tapahtuma vuodessa, jota emme halua viettää yksin. Onni on rakkautta!
Hyvä elämä riippuu siis lähtökohdista. Onnelliseksi voi tulla tyytymällä vähempäänkin. Suomalaisilla on kaikilla lähtökodista riippumatta samat mahdollisuudet hyvään onnelliseen elämään. Kaikkialla ei ole samoin. Itselleni joudun useinkin muistuttamaan, kuinka hyvin asiani ovatkaan. Ei pitäisi turhista nurista! Tämä matka Kapuan kanssa toivottavasti avaa silmiäni vielä entisestään. Onnea on auttaminen!