Olin superonnellinen kuultuani, että tulin valituksi Kapua 2015 Bolivia -tiimiin. Olo oli kuin vastarakastuneella, leijailin puoli metriä ilmassa ja päässä pyöri miljoona ajatusta. Olin intoa täynnä kuin ilmapallo ensi hetkestä alkaen. Ideat sinkoilivat rakettien lailla yötä päivää, mutta piti jaksaa odottaa viime viikonloppuun asti.
Ensimmäinen virallinen kapuamisviikko on nyt takana. Vierumäellä tehtiin kuntokartoitus ja saatiin ohjeet oman kunnon kohentamiseksi. Yhteistyötaitoja ja tiimihenkeä hiottiin omassa, etukäteen sovitussa pienessä ruokapoppoossa. Valmistimme aamiaiset, lounaat ja päivälliset ryhmittäin itse laadittujen ruokalistojen mukaan. Voi mitä herkkuja saimmekaan maistella. Porkkana-bataattikeitto kookosmaidolla höystettynä oli taivaallisen hyvää.
Lauantaina kuulimme Kapuan tarinan ja Planin, Väestöliiton, Taksvärkki ry:n ja Kynnys ry:n esittäytymiset. Tuntui kuin lämmin henkäys olisi tulvahtanut sisälleni, tajusin, että olen valinnut juuri oikean polun kulkea. Kokarikapuajat kertoivat meille kokemuksiaan ja antoivat kullanarvoisia vinkkejä varainhankintaan.
Minulle ”bisnes” asiat ovat ihan utopiaa. Samoin mainonta ja markkinointijutut. Päiväkodissa ei tarvitse rahaa pyöritellä, kuin kauppaleikissä. Sielläkin lapset höyläävät korttia. Facebookiin liityin vasta nyt, opettelen uusia käsitteitä ja töppäyksiä. Kaikki ei onnistu kuin Srömsöössä.
Varainkeruussa etenen hitaasti, niinkuin ylöspäin nousemisessa. Tavoitteena on saavuttaa oma osuus yhteispotista.
Sunnuntaina saimme matkainfon ja pääsimme fiilistelemään Bolivian maisemia. Tulossa on ikimuistoinen vaellusmatka, tutustuminen päiväkoteihin, lapsiin ja bolivialaiseen kulttuuriin.
Tapasin oman konkarini Päivin eilen livenä ja juttu luisti mainiosti. Olimme heti sielunkumppaneita. Kiitos kannustuksesta ja tuesta jo tässä vaiheessa.
Meidän vanha aparaatti ei suostunut aukaisemaan paria tärkeintä viestintätiedotetta. Nyt odotellaan, milloin pääsen tositoimiin. Voitte vaan arvailla, mitä mielessäni liikkui. Viikonlopuksi saan rakkaat nuoret ja lapsenlapset kylään. Mummolla on muuta ajateltavaa ja täystohina päällä.
Terveisin Marja-Leena ”Inkku” Elomäki
Kapuajanoviisi Imatralta
Hei Inkku!
Ihan tuli lämmin henkäys talven keskelle tästä sinun kirjoituksestasi myös.
Terkut muullekin tiimille!
Terhi, Vierumäki, viestintäkoordinaattori