Näin modernin motivointikysymyksen tunnin alussa esitti minulle historianopettajani 70-luvulla oppikoulussa. Se jäi pysyvästi mieleeni, vaikka tämä oppiaine ei kuulunutkaan suosikkeihini. Tunnilla käsittelimme luultavimmin siirtomaakauppaa.
Kysymys tuli mieleeni, kun pari viikkoa sitten Kapuan merkeissä leivoin sekä banaanikakkua että porkkanamuffinseja. Nuorena vastaukseni oli varma, tietenkin porkkanaa – enkä tällä mitenkään halunnut mielistellä opettajaa. Edelleenkään banaani ei ole suosikkihedelmäni muulloin kuin kätevänä välipalana treenatessa.
Nyt kuitenkin tuo kysymys kaikuu minulle enemmän kuin aiemmin valintana läheisen ja kaukaisen välillä. Eikä kyse suinkaan ole vain ruuasta. Lähiruoka on ainakin näin syksyllä suomalaiselle itsestään selvä vaihtoehto!
Mikä suunnaton etuoikeus, että saan matkustaa vapaasti, mihin haluan, nauttia eksoottisista hedelmistä suoraan kasvupaikalla, tehdä asioita jotka koen tärkeiksi, elää lähellä rakkaimpiani ilman pelkoa… lista on loputon. Maailmamme ei ole oikeudenmukainen, monen vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Kun kysymys kuuluu ”elämä vai kuolema”, niin jokainen tekee mitä hyvänsä elämän puolesta.
Kuvamuistoni on Kirgisian Karakolista ennen matkamme vaellusosuutta. Helteisen päivän ihana keidas moskeijan puutarhassa, jossa saimme maistella makeita aprikooseja. Tämän Kapua-vuoden aikana olen niin monesti mielessäni ajatellut vanhaa viisautta ”Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan”.
On ilo olla mukana hankkeessa, jonka tavoitteena on luoda aitoja vaihtoehtoja kaikille ihmisille!