Lähestyn luontaisesti asioita ruuan kautta. Niin tässäkin kohdassa.
Kirgisian lipun aurinko- ja jurttateema kertoo kulttuurin monimuotoisuudesta. Symboliikkana Kirgisian kansan 40 heimoa mahtuvat yhteen jurttaan. Hieno ajatus.
Ajattelette että onhan meilläkin karjalaiset, savolaiset, pohjalaiset ja lappilaiset jne, sitten tulemmekin “ongelmallisempaan” kohtaan suomenruotsalaiset ja jos vielä kaivelemme vanhoja: meillä on saamelaiset ja romanit. Kun ulkonäössä ei ole eroa, on muutkin erot helpompi unohtaa.
Kirgisia sijaitsee Kiinan vieressä, Venäjän ja Kazakstanin alapuolella, Intian, Pakistanin, Afganistanin ja Tadzikistanin yläpuolella. Menneisyydessä kun Ottomaanit hallitsivat puolta Eurooppaa, Afrikan pohjoisosaa, koko Punaisenmeren aluetta ja Aasiaa Kaspianmerelle saakka, kuului Kirgisian alue Uzbekkien Kokandin khaanikuntaan jonka hallinto oli selkeästi Ottomaanien vaikutteista. Kirgiisin kielikin on hyvin turkinkielen kuuloista. Kokandi taas liitettiin Venäjään ja kaikesta tuli hetken päästä osa Neuvostoliittoa. Pikantti yksityiskohta on sekin, että Kirgisiassa on pieni saksalaisvähemmistö Neuvostoajan pakkosiirtojen jäljiltä!
Ensimmäiset Kirgiisit olivat kuitenkin Mongolian koillisosista vaeltaneita! Mongolikansa oiratit ja sen jälkeen Kiinalaiset mant’zut hallitsivat aikanaan kirgiisejä. Kiinan ja Euroopan välisen sillkitien maana vaikutteita on kiirinyt molemmista suunnista.
Nyt olette riittävän vakuutettuja että ruokakulttuuri – ja sivumennen sanoen uskontojen kirjo – on moninainen ja rikas, ulkonäöltään ei ole olemassa tyypillistä kirgiisiä.
Mutta ruoka! Ruuassa on vaikutteita kaikista ilmansuunnista, osassa tietysti myös uskonnoista. Puhumattakaan siitä että maa sijaitsee sen verran etelässä ja sen verran pohjoisessa että melkein kaikkea mitä halutaan viljellä, voidaan myös viljellä.
Tunnetuin ruoka joka Kirgisiasta tiedetään on tietysti Plov tai Pilahvi, niinkuin meillä yleisemmin sanotaan: riisiruoka, jonka seassa on lihaa – lammasta, nautaa, hevosta tai possua. Plovissa käytetty riisi vaihtelee, se voi olla valkoista tai liki mustaa tai jotain siltä väliltä. Riisilajikkeita on montakymmentätuhatta joten ihan kaikkia värejä on olemassa ja monia niistä voi ostaa vaikka Oshin Basaarista Biskekin keskustasta. Plovin pohjoisempi muunnos on samanlainen liharuoka nuudeleiden kanssa.
Turkkilaista makumuistoa tarjoaa vaikka kebab ja ihana makea Baclava. Pohjoisen suunnasta lähestyy Venäjän ruokakulttuuri josta mainitsen vaikkapa pelmeenit, vareniki, dumplings tai momo millä nimellä haluatte ruokaa nimittää: keitettyjä, täytettyjä taikinanyyttejä.
Kiinalainen ruoka istuu mainiosti kirgisialaiseen ruokapöytään lukemattomine ruokalajeineen pienissä kipoissaan.
Mutta leivät. Sanotaan vaikka että ne ovat tyypillisiä kirgisialaisia. Ryhmämme suosikkeja olivat ehdottomasti Borsokit. Pienet ilmavat taikinapallot joita tuotiin miltei jokaisen aterian aluksi. Leipänä kuvioitu vehnäleipä.
Jälkiruokana mainitsinkin jo baklavan, mutta erittäin tavallinen on chak chak erittäin hunajainen, rusinaa ja kuivattua hedelmää sisältävä sitkeä
“pastataikinapätkistä” koottu kakku. Hunaja – se on aivan tyypillinen ja ihana kirgisialainen raaka-aine. Mobiili-hunajatuotanto oli käynnissä tiheästi ajaessamme Kirgisian vuorialueella. Aivan vaaleasta hyvin tummaan tai punertavaan – ihanaa tuoretta hunajaa kaikkialla.
Tippaleipätaikinan makua oli ihanissa taikinaruusukkeissa. Juomaksi useasti aprikoosista ja omenasta valmistettua mehua.
Saimme tuntea itsemme kunniavieraiksi. Parissa paikassa meille jopa tarjottiin erityistä tervetuliaismaljaa: kymyz – fermentoitu hevosen maito ei tainnut tehdä vaikutusta kehenkään. Kyllä senkin tietysti juo – tai pikemminkin nielaisee kun sitä ystävällisenä eleenä tarjotaan.
