”Meissä on aina enemmän kuin mitä näkyy päälle.”

on Esa Saarinen sanonut.

Oli upea tajunnanlaajennus kun syksyllä kävimme valintatilaisuudessa ja sitten koulutuksissa Kapua-ryhmällemme. Opettaja, viestinnän asiantuntija, kokki, erityisopettaja, osastopäällikkö, lentoemäntä, koordinaattori – pelkät ammattinimikkeet osoittautuivat riittämättömiksi kuvaamaan yhtäkään meistä.
Alkoi selvitä muita asioita: ”olen kävellyt Suomen päästä päähän”, ”musiikki on intohimoni”, ”minä neulon sukkia”, ”olen loistava kakkuleipuri”. Meitä onkin upea ja mielenkiintoinen joukko.

Olen harkinnut Kapua-matkalle lähtöä kymmenen vuotta. Kuulin Kapuasta ensimmäisen retken jälkeen mutten oikein uskonut itseeni, suosittelin pojalleni hakemista: tottakai nuori mies haluaa kerran elämässään kiivetä vuorelle. Ulkoistin elämyksen ja koin etänä ja apuna rahankeräämisen haasteet. .. mutta enhän minä itse pysty…. jäi se silti kytemään.

Frank Martela kirjoittaa kirjassaan Valonöörit – sisäisen motivaation käsikirja, että ihmisellä on neljä psykologista perustarvetta. Martela on lisännyt Rayanin ja Decin teorian perustarpeisiin vapaaehtoisuuteen, kyvykkyyteen ja läheisyyteen vielä hyväntekemisen. Ja nimenomaan osoittaa että hyväntekeminen on perustarve. Valonöörit on se kirja, jonka vuoksi uskallan, haluan ja vihdoin saan aikaiseksi kavuta vuorelle.  Tämä on se asia, jonka haluan elämässäni toteuttaa. Kerran. Nyt.

Uskon että ihminen pyrkii tekemään hyvää ihan luonnostaan, ollakseen onnellinen, voidakseen hyvin.

Minä en ole koskaan harrastanut liikuntaa – sillälailla vakavasti ja säännöllisesti. Minulla ei ole ollut riittävää motivaatiota. Ennenkuin nyt. Kepeästi pystyn lähtemään viiden tunnin kävelylenkille, pyöräilemään tai uimaan. Urheilumotivaatio-ongelmani korjaantui kertaheitolla, kun en kohdista huomiotani liikaa siihen, vaan näen sen osana isompaa kokonaisuutta. Omakustanteiset matkarahat tein siivoamalla: heräsin muutaman kuukauden neljätä aamulla, mennäkseni muutamaksi tunniksi siivoamaan.

Oma motivointini kunnon ja rahan osalta on hanskassa. Mutta entäs muut? Minusta Martela käyttää viehättävää ajatusta ettei ihminen ole pelkästään yksilö vaan lisäksi suhdelo. Kapuan periaate on ponnistella ryhmänä. Olemme suhdeloita koko joukko!

Meidän yhteinen tavoitteemme on asetettu 100 000€:n. Yksilötavoite on jokaiselle se vuorenkorkuinen 4901€. Olemme ryhmänä sitoutuneet tsemppaamaan toisiamme ja jokaisella on mahdollisimman laaja ja hyvä henkilökohtainen tukijoukko. Lisäksi jokaiselle on nimetty tsemppi-konkari. Konkari on siis kokenut jo kerran Kapua-vuoden.

Onnellisuuteen liittyy ponnistelu

Minulle vaikeimmalta tuntuvaa ei ole kunnon kohottaminen ja siinä motivoituminen, eikä omien rahojeni hyvään käyttäminen, eikä edes läheisteni. Minulle rohkeutta ja uuden oppimista liittyy rahankeräämiseen ylipäätään. 4901€ on iso raha. Olen joutunut keräämään rohkeutta osatakseni perustella vieraalle ihmiselle, miksi on tärkeää että juuri tämä minun hankkeeni on kympin arvoinen, miksi on tärkeää että yhteistyökumppaneidemme aloitetut hankkeet jatkuvat. Tai ei se perusteleminen vaikeaa ole, mutta rahan pyytäminen on.

Yhteistyökumppanimme Kynnys ry, Taksvärkki ry ja Väestöliitto ovat vuosia tehneet kehitysyhteistyötä Keski-Aasiassa ja Nepalissa lisätäkseen siellä asuvien ihmisten puuttuvia tai vähäisiä hyvän elämän edellytyksiä. Minulle on merkitystä sillä, että itse järjestöt toimivat pienesti ja vaatimattomalla hallinnolla. Tavallaan on tarkoituksenmukaista, että ne ponnistelevat joka ikinen vuosi samojen omarahoitusosuuksiensa kanssa ja pohtivat kuinka saavat ylläpidettyä projektejaan riittävän kauan. Kun kaikilla euroilla on merkitys, ne eivät valu hukkaan.

Nämä ovat hyviä projekteja, jotka vaikuttavat pysyvästi ihmisten elämään, lisäävät heidän mahdollisuuksiaan ja tietoaan. Lisäävät heidänkin mahdollisuuksiaan valita joku päivä yhtä mahtavia asioita, kuin me täällä todellisessa hyvinvointivaltiossa saamme valita. Siinä rakennustyössä haluan olla mukana.

Onko tämä sitten henkilökohtaista onnen tavoittelua, jota teidän pitäsi tukea?

Tuleeko teistä yhtään onnellisempia? Ihan yksinkertainen koe tukee vahvasti asiaa: yhtä ryhmää opiskelijoita pyydettiin käyttämään 20$ itseensä, toista ryhmää 20$ muihin – arvaatte että pidempään kestävää onnellisuutta aiheutti muihin satsaaminen. Lahjoita ja tule onnelliseksi.

 

Positiivisen psykologian pioneeri, professori Christopher Peterson tiivisti ihmisen onnellisuuden lähteet kolmeen sanaan:

”Other people matter.”