Tämä sananparsi on näyttäytynyt minulle viime vuosina ainoastaan negatiivisessa valossa. Tuutin täydeltä media syöttää uhkauksia ja toteutuneita leikkauksia: tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuen… Nyt kun ryhmällämme on hyväntekeväisyyskeräystavoite 100 000 euroa ja saavutetun summan ulkoministeriö kuusinkertaistaa, niin yhtäkkiä raha edustaakin jotain hienoa ja tavoiteltavaa. Oma keräystavoitteeni 5545 euroa on haastava saavutettava mutta olen valmiina kuin partiolainen tekemään mitä moninaisimpia asioita tavoitteen saavuttamiseksi. Nyt jos koskaan on vilkkaalle mielikuvitukselle käyttöä.
Neljä vuotta sitten elin toista murrosikääni kuten naisilla on tapana tehdä nelikymppisyyden kynnyksellä. Esimiestyö kaupan alalla oli tullut tiensä päähän ja koulun penkki kutsui. Neljä vuotta sitten oli myös muuan projekti Kapua Nepal jota syrjäsilmällä seurasin. Siitä asti Kapua ja hyväntekeväisyys on ollut enemmän ja vähemmän ja enenevässä määrin mielessä ja kun viime syksynä tuli ilmoitus, että tänä vuonna avustus- ja matkakohteena on jälleen Nepal niin hakemus lähti menemään. Tässä sitä nyt sitten ollaan: matkalla kohti rahavuoren huippua samanhenkisten ihmisten kanssa. Matkalla yhteen maailman köyhimmistä maista. Matkalla Mount Everestin rinteille ihailemaan maisemia. Toivon, että tämän vuoden aikana oma maailmanmaisemani avautuu entisestään ja että saisin mahdollisimman monen ihmisen mukaan tukemaan matkaani ja katsomaan ulos sieltä omasta ikkunasta, tulemaan ulos kuplasta kuten tavataan sanoa.
Miksi Nepal? Miksei sotiemme veteraanit? Miksei huostaanotetut vähävaraiset suomalaislapset? Pelastetut sirkuseläimet? Lista jatkuu loputtomiin. Avustuskohteita on Suomessa ja ulkomailla niin paljon, että ihan hirvittää. Tulee olo kuin hakisi heinää neulasuovasta. Eikun neulaa heinäsuovasta. Koko maailmaa en voi pelastaa ja kun nyt kuitenkin haluan tehdä hyvää niin jokin kohde on valittava. Minulle se on tässä hetkessä Kapua koska tässä yhdistyy hienosti auttaminen ja matkustaminen. Saan vuoden mittaan opiskella koko ajan lisää Nepalista ja yhteistyöjärjestöjen avustuskohteista, sekä itsenäisesti että tapaamisissa ryhmän ja järjestöjen edustajien kanssa. Jo nyt on selvää, että skeptisyyteni hyväntekeväisyyrahojen välistävetäjistä on harhaa. Selvää on myös se, että Nepalissa noin puolet elää köyhyydessä, moni tyttölapsi pakotetaan naimisiin, puhdasta vettä ei ole läheskään aina saatavilla jne. jne. Näiden asioiden vuoksi!
Saimme ensimmäisessä koulutustilaisuudessa ohjeen: jos et osaa kutoa sukkaa, älä opettele sitä Kapuan vuoksi. Pikku anarkisti minussa kuitenkin heräsi ja aloin opettelemaan puuhelmikorujen tekemistä. Siispä niiden kimppuun taas, pikku apurin kanssa :)