Nousu Mawensi-vuoren kupeeseen yli 4000 metriin

Päivä 9

Kilimanjaro on yksi samasta juuresta nouseva vuori, mutta oikeastaan kolme eri vuorta: Shira, Mawensi ja Kibo. Kaksi viimeksi mainittua ja korkeinta osuvat myös meidän käyttämälle Rongai-reitille.

Aamu alkoi tuttuun tapaan Robertin telttaan tarjoamalla aamukahvilla ja -teellä. Tänään tosin vasta auringon jo noustua kello 7.00, sillä edessä oli lyhyt vaellusmatka. Aamu oli kirkas ja Kibo ja Mawensi näkyivät selvästi, kun kömmimme ulos teltoista. Eilinen päivä oli ollut helppo vain 150 nousumetrillä. Tarkoitus on totuttautua korkeaan ilmanalaan asteittain. Tänään oli sen sijaan tiedossa merkittävä nousu 3600 metristä 4315 metriin Mawensin juurelle vain 3,5 kilometrin matkalla.

Lähdimme Kikelelwasta kohti Mawensi Tarn Hutin leiripaikkaa eilisiltapäivän akklimatisointikävelyltä tuttua polkua pitkin. Jyrkähkö nousu tarkoitti todella hidasta etenemistä. Kolmen ja puolen kilometrin matkaan kului lähes 4,5 tuntia. Keskityimme edelleen juomaan riittävästi, sillä mitä vähemmän happea saa ilmasta, sen tärkeämpää on runsas nesteytys kehossa vuoristotaudin ehkäisemiseksi.

Maiseman pensaikko pieneni mitä ylemmäs nousimme ja siirryimme vuoristoaavikkovyöhykkeelle. Maasto oli karua laavakalliota ja kivikkoa. Samalla ilma hieman viileni ja pilviä ilmaantui ympärillemme ajoittain peittämään maisemaa. Leiri oli upeassa paikassa aivan Mawensin jyrkkien ylärinteiden kainalossa pienen lammen rannalla.

Matkustaessani uuteen maahan minulla on tavoitteena löytää geokätkö ko. maasta. Tansaniassa ensimmäinen matkareitilleni osunut kätkö sattui sijaitsemaan leiripaikkamme lähellä vain noin 300 metrin päässä. Sinne oli kuitenkin nousua noin 70 metriä. Niinpä muiden viettäessä lounaan jälkeen ruokalepoa päätin lähteä omalle aklimatisaatiokävelylle rinnettä ylöspäin. Tähän aivan vieressä olevan kätkön hakuun meni hitaasta noususta ja pienestä purkin etsiskelyajasta johtuen kuitenkin noin kolme varttia. Joka tapauksessa löysin ensimmäisen kätköni Tansaniasta!

Myöhemmin iltapäivällä teimme yhdessä Veeran ja Sirkan sekä oppaamme Benin ja Robertin kanssa edellisten päivien tapaan vastaavan 1,5 tunnin totuttelukävelyn 150 metriä leiripaikan korkeudesta ylöspäin 4450 metriin. Mietimme missä kunnossa Anna mahtaa olla, kun meillä ei ollut yhteyttä puhelinverkkoon emmekä voineet tarkistaa hänen tilannettaan. Teimme kivistä Anna-tekstin ja piirsimme hiekkaan sydämen, minkä jälkeen palasimme kuudelta juuri ennen auringon laskua leiriin.

Päivällisen jälkeen pimeys oli jo tullut ja kuten edellisinäkin päivinä pilvet hälvenivät yöksi. Mawensin mahtavat jyrkät rinteet, jotka nousivat vielä lähes kilometrin ylöspäin leiripaikastamme, peittivät eteläisen tähtitaivaan. Lämpötila painui jo alkuillasta selvästi pakkaselle. Kömmimme päivällisen jälkeen pian lämpimään makuupusseihimme.