Hiil Hooyo -hankkeeseen tutustumassa
Lähdimme aamulla 7.30 kahdella Toyota Land Cruiser -maastoautolla Boraman kaupunkiin, joka sijaitsee lähellä Etiopian rajaa Somalimaan länsiosassa. Maasturit osoittautuivat oiviksi ajoneuvoiksi. Maantie Hargeisasta Boramaan on paikallisella mittapuulla hyväkuntoinen tie, mutta iso osa matkasta meni valtaisia kuoppia kierrellen vastaantulevan kaistan tai pientareen kautta. Monin paikoin piti varoa matkalla myös vuohia, mustapäisiä lampaita, lehmiä, aaseja ja kameleita.
Unicefin aloitettua aikoinaan avustustyön maassa, Somalimaan lainsäädäntöön on kirjattu, että ulkomaisilla turisteilla pitää olla aseistetut poliisit mukana turvaamassa matkaa kaupunkien välillä liikuttaessa. Niinpä meilläkin oli musta vartiojeeppi ja kaksi rynnäkkökiväärein aseistettua vartijaa eskorteeraamassa matkaa. Parin tunnin ajomatkalla he hoitivat myös sujuvan läpimenon noin kymmenen tiesulun läpi.
Boramassa kävimme ensin Amoud Universityssä, jossa kuulimme miten Hiil Hooyo -ohjelmaan kuuluva kätilöiden täydennyskoulutus toimi. Vuosittain testien perusteella valittiin 10 parasta jo työssä olevaa kätilöä täydennyskoulutukseen, joka rahoitettiin meidänkin varainkeruun kohteena olevasta projektista. Näiden koulutettujen kätilöiden tärkeä rooli oli viedä uudet opit käytäntöön ja kouluttaa muuta henkilökuntaa äitiysklinikoilla (MCH, Mother and Child Health centers) eri puolilla maata. Yliopisto tekee 3 viikkoa koulutusten jälkeen tarkastuksia MCH-keskuksiin parannuskohteiden kontrolloimiseksi.
Yliopiston jälkeen piipahdimme paikallisessa Borama General Hospitalissa tervehtimässä sairaalan johtoa. Kerroimme terveiset Suomesta ja että olimme tutustumassa Hiil Hooyo -projektiin. Tämän lyhyen tervehdyksen jälkeen pääsimme käymään yhdessä MCH-keskuksessa. Vaikka rakennus ja tilat olivat alkeelliset, siellä näkyi selvästi Unicefin pitkäaikainen työ. Klinikalta löytyivät mm. perusvälineet vauvojen kasvun seurantaan, synnytys- ja lepotilat sekä lääkevarastot ja aurinkokennoilla toimiva rokotepakastin.
Vaikka lapsikuolleisuus onkin viime vuosina laskenut Somaliassa, me satuimme klinikalle juuri samana päivänä, kun yksi äiti oli menettänyt vauvansa synnytyksessä. Se jätti koko ryhmälle karun tunteen realiteeteista maassa, jossa moni asia aiheuttaa edelleen suuria riskejä odottaville äideille varsinkin maaseudulla, josta on vaikeat yhteydet äitiysklinikoille ja sairaaloihin.
Paluumatkalla Hargeisaan ihana oppaamme, nuori naislääkäri Hodan Duale avasi silmiämme monista asioista Somalimaan ja Somalian elämään, mm. klaanien merkityksestä, poliisin valtaoikeuksista, verotuksesta, koulutuksesta, naisen asemasta jne. Erittäin valaiseva retki päättyi hieman ennen auringon laskua takaisin Hargeisan hotellillemme.