Vuorta siirtävä ihminen aloittaa kantamalla pieniä kiviä

Kapua Balkan -matkaa on takana nyt pari kuukautta ja mukaan on mahtunut monenlaisia tuntemuksia. Samalla kun olen innoissani tulevasta, epävarmuus kalvaa. Mihin tulikaan lähdettyä mukaan hetken mielijohteesta? Minäkö saisin kerättyä 4772 euroa ja kavuttua Bosnia ja Hertsegovinan korkeimmalle vuorelle? Sitten kuitenkin muistan miksi lähdin mukaan.

”It is not the mountain we conquer, but ourselves”

Vammaisten oikeuksien edistäminen on minulle sydämenasia. Työskentelen vammaisten asuntolassa nyt neljättä vuotta ja lisäksi olen varttunut läheisen kanssa, jolla on kehitysvamma. Olen pienestä asti kasvanut ympäristössä, jossa on erilaisia ihmisiä ja kaikilla on oikeus samoihin asioihin. Olen kuitenkin vanhempana ymmärtänyt, että meidän kotisuomi ei ole tasavertainen paikka kaikille, puhumattakaan köyhemmistä maista. Tästä on syntynyt tarve tehdä jotain asialle, ja kaipuu vapaaehtoistyöhön. Kaikki jotka tuntevat minut tietävät, että minussa elää vahva oikeudenmukaisuuden tarve. Yhtä tärkeää kuin rahapotin kerääminen, on se että ihmiset jotka haluavat tukea keräystä, ymmärtävät juurisyyn keräykselle. Vammaisten syrjintä on yhtä ajankohtainen aihe meidän vauraassa kotisuomessa kuin keräyksen kohdemaissa. Päivittelen Kapua Balkan aiheista ja vammaisten oikeuksiin liittyvistä asioista matalalla kynnyksellä instagramissa nimellä @jaskapuaa. Siellä voi seurata ajatuksiani matkan varrelta.

Merkityksellisyyden tunne ja oikeudenmukaisuuden tavoittelu ovat suurimmat motivaationlähteeni, joiden voimalla jatkan matkaa. Luonteenpiirteistäni tulen tarvitsemaan ainakin itsepäisyyttä ja määrätietoisuutta onnistuakseni. En aio asettaa itselleni liian kunnianhimoisia tavoitteita näin alkuun, nuorena opiskelijana ja osa-aikatyöläisenä aikaa on rajoitetusti, ja kuljen omassa tahdissani. Armollisuus ja kärsivällisyys on kai avaimet onnistumiseen. Tähän mennessä olen saavuttanut 10% keräystavoitteestani, mistä olen todella ylpeä, vaikka se tuntuukin murto-osalta keräyspotista. Ihmiset ympärilläni ovat olleet kannustavia ja antaneet tukensa. Erityiskiitos kuuluu esimerkiksi rakkaalle mummilleni, joka aina innostuu eri projekteistani ja on tukenani.

Keskellä tätä outoa ja pelottavaa maailmantilannetta on mukava olla jokin tavoite jota kohti mennä, se antaa toivoa paremmasta huomisesta. Odotan innolla tulevaa, ja tiedän että tämä matka on alku jollekkin suurelle. Haaste otettu vastaan!