Maailman lapsilla on hätä. Jos maailman naisilla olisi paremmin, olisi myös lapsilla paremmin. Hylätyllä lapsella ei ole mitään. Lapsella kehitysmaassa ilman sukua ei ole mitään.
Työskentelin Nepalissa 10 kuukauden ajan. Aloitin orpokodissa Kathmandussa, sen jälkeen jatkoin valtion peruskoulussa Tandissa, Chitwanissa. Näin ja opin paljon.
Jokainen äiti rakastaa lastaan, mutta oli äitien kaduille tai metsiin hylkäämiä lapsia. Oli lapsia, jotka olivat menettäneet kaiken. Oli lapsia, joilla koskaan ei ollutkaan mitään. Oli lapsia, joiden nuori äiti oli kuollut synnytykseen. Oli lapsia, jotka tuotiin orpokotiin, että perhe pystyisi elättämään perheen toisen lapsen itse.
Oli lapsia, joiden isä oli kuollut mentyään töihin naapurimaihin. Äidin mennessä uusiin naimisiin uusi mies harvoin haluaa lapsia samaan kauppaan. Mutta äiti, joka ei mene uusiin naimisiin, pystyy vaivoin elättämään lapsiaan. Nepalin tärkein vientituote on mies, sanotaan.
Orpokotini lapset olivat onnekkaita. Kasvatus perustui kovaan kuriin, mutta ei fyysiseen kurittamiseen. Suuri osa orpolapsista ei ole yhtä onnekkaita – katulapsista puhumattakaan.
Kun valkoinen englanninopettaja saapui kyläkouluun, roikkuivat niin lapset kuin vanhemmatkin uteliaina ikkunoiden kaltereiden takana. Tahtoivat koskea hiuksia, kun ne olivat niin pehmeät. Tahtoivat koskea valkoista ihoa. Miten se pysyy valkoisena? Opettajakollegat kurkistivat jopa paidan alle mahaa: onko se samanvärinen kuin muukin vartalo?
Kesti pari viikkoa lasten huomata, että uusi opettaja ei lyö. Ensin alkoi kurittomuuden kutina. Sitten tuli rauha ja tuuppailu syliin, varsinkin alimmilla luokilla. Tuli kujeita ja hyvää mieltä.
Kapuamalla apua tuetaan kaikkein vähimpiä. Lapsia, nuoria, naisia ja eri tavoin vammaisia. Lapsissa on tulevaisuus, mutta ei ilman heidän hyvinvoivia äitejään.
Annetaan lapsille päiväksi maapallo
kuin kirjava ilmapallo että he saisivat
leikkiä ja laulaa tähtien seassa.
Annetaan lapsille maapallo
kuin jättiläisomena tai lämmin leipä
että he olisivat kylläisiä edes yhden päivän.
Annetaan heille koko pallo että maailma
edes yhden päivän saisi tuntea
mitä on ystävyys.
Meidän käsistämme lapset ottavat maan
ja istuttavat siihen kuolemattomia puita.
Nazim Hikmet (suom. Brita Polttila)
Annukka,
Kiitos Sinulle! Tämä kirjoitus laittoi miettimään taas kerran ja vahvisti ajatustani siitä, että haluan auttaa mahdollisuuksieni mukaan.