Kohti Pesnja Abayan huippua! Eiliseen iltaan asti huipun lähestyminen vaikutti epätodennäköiseltä uhkaavan lumisateen vuoksi. Vuoristossa eletään aidosti ja tuntuvasti säiden ja luonnon armoilla ja olosuhteet vaihtuvat yllättävän nopeasti. Niinpä saimmekin illalla kuulla, että aamuksi onkin luvassa kirkasta säätä ja lähestyminen aamuvarhaisella voi olla mahdollista. 4:30 nautitun aamupalan jälkeen joukkueemme aloitti hiljaisen vaelluksen jo tutuksi tullutta kivikkoista maastoa pitkin. Auringon noustessa ihailimme valon kultaamia vuorenhuippuja ja jatkoimme verkkaisesti vaativaa nousuamme ylöspäin. Joukkuettamme oli koko viikon vaivanneet rajut vatsataudit ja vuoristotaudin oireitakin oli havaittavissa. Mieleen palautui Suomussalmen hiljainen kansa tai jotkut marssikuvaukset Tuntemattomattomasta sotilaasta. Sisulla ja lujalla tahdolla teimme matkaa. Imassa oli selkeästi jännitystä ja odotusta. Joillekin meistä tämä oli matkan kohokohta; lupauksia huiputuksesta oli annettu ystäville, sponsoreille tai vain itselle… Jonkinlainen matkan taitepiste tämä päivä jokatapauksessa oli. Noin neljän ja puolen kilometrin korkeudessa olevalla vuoren tasanteella pysähdyimme lepotauolle ja tallentamaan hetken myös valokuviin. Aurinko paistoi ja näkymä oli sanoin kuvaamatoman kaunis. Valkoiset, vielä saavuttamattomat huiput ja hohtavat hanget tekivät hetkestä jopa hartaan.
Mutta luonto muistutti mahtavuudestaan ja saimme varoituksen sään huononemisesta. Osa retkikunnasta taipui ja aloitti paluumatkan. Osa jatkoi sisukkaasti jäätikön reunalle asti lähelle vuoren huippua. Tasanteelle saavuttaessa pilvet poistuivat hetkeksi ja aurinko valaisi jyhkeän maiseman.
Jää hyvästi mahtava Pesnja Abaya ja Tiensanin vuoristo! Tulevat sukupolvet tulevat ihailemaan kauneuttasi ja me jatkamme pienen ihmisen matkaa, joka on kuin tähdenlento. Oman pienuutemme lisäksi matka on opettanut sen, että kaukaa näkee hyvin lähelle. Kotimaan luonto ja kaikki se hyvä, mitä siellä on, palautuu mieleen. Ja kaikki ne ihmiset, jotka meitä rakastavat tai ovat rakastaneet. Amen.
Kiitos tunteisiin vetoavasta kauniista kuvauksesta matkanne käännepisteestä! Oikein pinnistäen saatan kuvitella pienen siivun siitä huikaisevasta kauneudesta ja samalla karuudesta, mitä olette päässeet tällä vaelluksella kokemaan. Turvallisin askelin siis paluumatkalle ja nopeaa toipumista kaikille, joita kivikoiden ja kylmän lisäksi on matkalla koetellut fyysinen kestävyys sairauksien muodossa!
Kuten jo aiemmin taisin kirjoittaa, olette kaikki voittajia!
Jäämme innostuneina odottamaan tarkempia matkakertomuksia kotimaan kamaralle päästyänne. Erityisterveiset ystävälleni Kaisulle, kohta nähdään :)
Ihminen jäsentää itsensä maailmaan, elämäänsä aina uudestaan kun saa kokea ja ymmärtää ilmiöitä ja elämää eri näkökulmista. Olette onnekkaita <3 Onnea huiputuksesta ja Kapua-kokemuksesta yleensäkin.
Kiitos kirjoituksistanne ja lämpimät terveiset koko porukalle!
Hieno kuvaus päivästänne, Tarja!
Edelleen: tsemppiä ja turvallista matkaa!
Tervetuloa kohti kotimaata,Tarja, Kaisa ja kaikki muut.