Pakkasenpuraisemina lähdimme aamukahdeksan jälkeen Komsomolskiyn leiristä kohti seuraavaa etappia. Matkasimme korkeuteen nähden hyvässä hapessa pitkin kivistä tietä.
Aamupäivällä saimme kuulla sääennusteen seuraavalle päivälle, jonka on tarkoitus olla huiputuspäivä. Ennuste lupasi lumisadetta, mikä estäisi huipulle nousemisen. Onneksi ammattioppaat tekevät päätöksen niin säätilan kuin huipulle lähtijöidenkin osalta. Meidän ei siis tarvitse leikkiä ”kivi, paperi, sakset”-peliä.
Etenimme kiireettömään tahtiin vuorijonojen välisessä monivärisessä kivipuutarhassa kuka zen-mielentilassa kuka kultaa etsien. Kivisen taipaleemme jatkuessa ja jatkuessa, kovaluontoisesta joukostamme ehti päästä pari soraääntäkin. Kuitenkin kivikasvoisimmatkin sulivat hymyyn, kun viimein saavutimme keltaiset kotimme.
Leiriin päästäksemme sivusimme Pesnja Abaya-vuorta. Intoa tuon ison kiven valloittamiseen tuntuisi kaikilla riittävän vielä tämänkin päivän jälkeen.
Leirimme nimi ”Dikiy” tarkoittaa villiä. Kirgisialla tuntuukin aina olevan villi kortti käytettävissä.
Kuulostaa upealta ja haastavalta. Ootte huippuporukkaa ❤
Mahtavaa! Go for it Tarja!!
Onnea viimeiseen nousuun. Tärkeintä ei ole perille pääsy vaan yhdessä taitettu matka. Olette ajatuksissani. T. Riikka – Kapuaja 2016