Aamuauringon lämpimät säteet herättivät meidät kolmannen vaelluspäivän aamuun. Päivä käynnistyi jo tutuiksi tulleilla rutiineilla: teltassa yön aikana kostuneet tavarat narulle kuivumaan ja sitten aamiaiselle. Tarjolla oli herkullista uppopaistettua leipää, joka antaisi hyvin energiaa päivän vaellukseen.
Tälle päivälle meille oli luvattu ”Kirgisian highway” eli helpohko ja selkeä reitti. Ryhmämme lähtikin pienistä vatsavaivoista ja kolotuksista huolimatta hyvillä mielin matkaan. Määränpäämme oli Mertzbacherin niittyleiri, joka sijaitsee 3400m korkeudessa.
Alkuvaellus sujui varmoin askelin. Tosin jälleen kerran huomasimme, että kirgisialainen tasamaa on yllättävän kivikkoinen, mäkinen ja mutkitteleva.
Lounaan jälkeen vuoret kuitenkin näyttivät voimansa ja kauhulla odottamamme sääennuste toteutui. Ensin taivaalta ropisi jäätäviä rakeita ja pian perässä seurasi hyytävän kylmä lumisade.
Pienissä ryhmissä taivalsimme sitkeästi eteenpäin synkintä marraskuun loskakeliä muistuttavassa säässä, ja voi sitä riemun määrää kun leirin liput hulmusivat kaukana horisontissa – jäljellä oli enää yksi iso mäki kiivettävänä. Se noustaisiin vaikka pelkällä tahdonvoimalla!
Noin kuuden tunnin vaelluksen jälkeen kaikki ryhmäläiset pääsivät turvallisesti perille ja kuppi kuumaa teetä maistui taivaalliselle leirimme hulppeissa vuoristomaisemissa.