Kymmenen vuotta myöhemmin oli aikaa perustaa erillinen järjestö Ravenstvo, joka työskentelee juuri vammaisten naisten seksuaalioikeuksien, tasa-arvon ja paremman elämänhallinnan eteen. Järjestöön kuuluu tällä hetkellä noin 450 henkilöä. Ensimmäinen toimipaikka oli valtion osoittama, tyhjillään ollut kiinteistö erityistä tukea tarvitseville lapsille. Pian paikka oli jo käynyt pieneksi, Gulmira totesi tuolistaan hieman naurahtaen menneitä vaiheita muistellen. Tie Ravenstvon järjestöjohtajaksi ja Keski-Aasian vammaisten naisten verkosto (CA Disabled Women´s Network) vetovastuuseen ei ole ollut helppo tai yksioikoinen. 19-vuotias Gulmira, silloin lääketieteellisen tiedekunnan toisen vuosikurssin opiskelija vammautui. Useamman vuoden uudelleensuuntaamisen jälkeen hän kertoi hyväksyneen itsensä sellaisena kuin on. Voisi olettaa, että tämän naisen omakohtaiset kokemukset ja pohdinnat ovat tuoneet varmasti järjestötyöhön sellaista inputtia, mitä ei kaikissa asiantuntijalausunnoissa näykään. Gulmira on myös Kynnys ry:n Keski-Aasian yhteyshenkilö.
Keski-Aasian vammaisjärjestöjen verkosto (CA Network) koostuu tällä hetkellä viidestä järjestöstä viidessä maassa; Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Vammaiskumppanuuden sivuilla (www.vammaiskumppanuus.fi) on kuvattu hyvin, mistä verkottumisessa on kyse. Naisilla on yhteiskunnallisen syrjinnän takia heikko itsetunto ja he eivät saa riittävässä määrin tietoa seksuaaliterveydestä – ja oikeuksista. Tällainen kierre altistaa esimerkiksi hyväksikäytölle. Verkostotyön kautta naiset saavat vertaistukea, minkä vaikutukset ovat monen yksilön elämässä käänteentekeviä oman elämänhallinnan positiivisesta näkökulmasta. Esimerkiksi kesäleirille osallistumisen kautta monet voimaantuvat ottamaan aktiivisen toimijan roolin arkipäivässään. Tietoja ja materiaaleja vaihdetaan, ryhmissä voi keskustella luottamuksellisista asioista ja kysymyksistä, mitkä ei välttämättä kulttuurisesti ole vielä sallittuja.
Tekemistä siis riittää Kirgisian 245 vammaisjärjestössä. Kymmeniätuhansia ihmisiä asuu vertaistuen tavoittamattomissa esimerkiksi maaseudulla. Terveydenhuolto ei pysty tarjoamaan apua esimerkiksi vammaisten psyykkisiin ongelmiin ja kuntoutuspuolessa on monia puutteita niin apuväline- kuin kuntoutushenkilöstönkin suhteen. Kirgisian valtio voi myöntää pyörätuolin sitä tarvitsevalle maksimissaan kerran viidessä vuodessa. Järjestöt mobilisoivat tämän vuoksi myös apuvälineiden ja tuolien kierrätystä.
Ryhmämme taisi hukuttaa Gulmiran kysymyksiin ja tulkit siinä samalla… Aiheesta olisi ollut niin paljon keskusteltavaa, mutta sovittu urakka haluttiin kirjaimellisesti maaliin ennen lounasta. Siispä Kapua-tiimimme tarttui työvälineisiin ja alkoi armoton koristelistojen sutiminen ja isojen pintojen telaaminen. Aika oli rajallinen, mutta mistä nyt ei usean naisen rytmiryhmä selviytyisi?! Myös rakennuksen alakäytävän katto ehdittiin maalata kertaalleen ja sitten päästimmekin järjestön henkilökunnan sunnuntaitoimiinsa. Maalipilkuilla varustettuina sanoimme kiitokset ja lähdimme oppaiden johdolla uskomattomaan kiinalaiseen pitopöytään. Kokki oli laittanut kystäkyllä. Seuraavaksi seikkailimmekin makujen maailmassa pienen pintaremontin jälkeen. Osa kapuajista lähti vielä Bishkekin basaarimarkkinoille, mutta jostain syystä lampaanliha ei ollut ostoslistalla 34 asteen helteessä.
Olipas tarkkaa faktaa saatu tiivistettyä. Mielenkiintoista. Kiitos :) Kirjaajan kynä on kyllä suihkinut muistiinpanoja tehden :) Rytmiryhmälle reipasta siirtymää kohteeseen B toivotellen….Seija