Paluu vuoristosta Gondarin hotellille toi mieleen inttiajan ja siellä paluun metsäleiriltä kasarmille, jossa pystyi huoltamaan niin itsensä kuin varusteetkin. Kunnon sänky ja pytty tuntuivat mukavilta. Leirielämä oli hienoa ja unohtumatonta, mutta tietynlaisen telttailmaston (kaikella lämmöllä Tero) vaihtoi jo mieluusti mukavaan hotellihuoneeseen.
Maanantaiaamuna monia tunteita herättänyt Gondarin yhteyshenkilömme Degu saatteli meidät pikkubussilla lentoasemalle, josta jatkoimme matkaa takaisin Addis Abebaan. Vajaan tunnin kuluttua olimme keskellä tavararahtisäkkien valloittamaa Addiksen kotimaan terminaalia, jossa tuli mieleen, että kulkeeko täällä tosiaan kaikki rahti vain lentoteitse. Liukuhihnalla liikkui monenlaista tavaraa peruna- ja maustesäkeistä telkkareihin. Laukut löydettyämme tavoitimme ulkoa odottamasta Addiksen kontaktin Tutun, jonka johdolla suuntasimme Jupiter Intercontinental hotellille.
Yhteiseen päivähuoneeseemme pystyimme jättämään kaikki varusteemme ja suuntaamaan katseemme viimeisiin ostosmahdollisuuksiin. Naisjoukon kadottua shoppailemaan, miesten mielen valtasi kuitenkin hotellihuoneen “ylileveä” parisänky, johon kolmestaan heittäydyimme makoisille päikkäreille.
Iltapäiväksi naiset olivat Tutun avustamana varanneet ansaitut hoidot läheisestä Spasta, jossa heitä odotti hierontaa ja erilaisia hoitoja paljon kokeneille jaloille. Iltapäivästä miehetkin virkosivat mm. kaupoille ja tekivät hätäisenoloisia viime hetken kotiin viemisiä. Aikataulun salliessa ehdittiin kuitenkin vielä käymään miljoonakaupunki Addis Abeban toisella puolella saunomassa viimeisetkin vuoristopölyt pois.
Edessämme on vielä pitkä yö, sillä lentomme Addis Abebasta lähtee vasta puolen yön jälkeen ja Tukholmassa Arlandan lentokentällä meidän pitäisi olla tiistaiaamuna noin puoli kahdeksan aikaan. Tukholmassa meidän joukkueemme tiet erkanevat toistaiseksi, kun jatkolentoyhteydet suuntautuvat eri teille. Pääjoukko jatkaa Helsinkiin, jossa jo monen kotijoukot ovat vastassa. Oma matkani jatkuu iltapäivästä kohti kotia ja Pohjois-Karjalaa, mutta ajatukset pysyvät pitkään tällä matkalla ja etenkin tässä Kapua-joukkueessa, jonka kanssa tulemme vielä myöhemmin tapaamaan ja muistelemaan kokemuksiamme. Kiitos yhteisestä reissusta kapuajat Anne, Emma, Eva, Kaija, Minna, Saara, Samu, Seija, Suvi, Tero ja Tiina!