Kapea pikitie halkoo päiväntasaajan auringon polttamaa oranssinkirjavaa maisemaa, ja ohikiitävä kuvakertomus aiheuttaa pääkopassa tajuntaa laajentavia alkuräjähdyksiä. Verkkokalvoille piirtyvissä kuvissa on jotain niin kovin tuttua, mutta samalla kaikki on kuitenkin ihan uutta. Näemme pikimustia paljasjalkaisia kikkarapäitä, paimenten valvonnassa laiduntavaa karjaa, vuohia,  olkikattoisia asumuksia ja kirjaviin hameisiin pukeutuneita naisia,  joilla on korkeat kantamukset pään päällä. Aika klassista Afrikkaa siis ja kaikki tämä jo bussimatkalla kohti Taksvärkin isännöimää päivää.

Ensimmäisen päivän kouluvierailu Salimassa oli täynnä yhteistä ohjelmaa aina peleistä ja rakennuksen maalaamisesta yhteiseen kulttuurielämykseen asti, jossa paikallisheimon hengiksi pukeutuneet miehenroikaleet tanssivat ja rummuttivat väkijoukon lanteet liikkeelle ja mielet nirvanaan. Kapuajat osallistuivat riemurinnoin kaikkiin aktiviteetteihin ja Ninnu, Jessica ja Kaisa vetivät sen verran kovan setin tomuisella maatatamilla, että suorituksesta irtosi päivän raikuvimmat aplodit ja makeimmat naurut. Lehtori Ninnun ansiosta Salimassa osataan nyt myös maalata talon seinät oikeaoppisesti.
Yhteistoiminnan tarkoituksena oli antaa meille mahdollisuus nähdä omin silmin eri ikäisistä ihmisistä koostuvan kyläyhteisön elämää. Erityisesti meitä kiinnosti tyttöjen elämä, haasteet ja niihin löydetyt ruohonjuuritason ratkaisut. Opimme, että lapsiavioliitot ovat alueella vielä arkipäivää, ja että tyttöjen koulunkäyntiä ei arvosteta yhtä paljon kuin poikien. Monella tapaa se mitä saimme kokea meni suoraan ihon alle. Mikä voisikaan avata silmät paremmin kuin  oivallus, että meitä vastaan pelanneen 13 – 15-vuotiaista tytöistä koostuneen joukkueen jäsenistä moni nappasi vauvanyytin selkäänsä pallopelin jälkeen. Siinä kohtaa aika moni meistä pyyhki vaivihkaa silmäkulmiaan.
Päällimmäisenä päivästä mieleen jäi kuitenkin toivo ja paikallisten aito halu muuttaa asioita. Meidän tukeman toiminnan keskiössä on tyttöjen voimauttaminen ja sen perusteleminen, että tyttöjen tulevaisuus voi olla muutakin kuin lapsiavioliitto ja teiniraskaus. Perinteet ja asenteet muuttuvat hitaasti ja asenteita täytyy muuttaa sekä virkamiestasolla, kyläyhteisöissä että ennenkaikkea tyttöjä valistamalla. Uskon, että maailma muuttuu askel kerrallaan – myös Malawin tytöille.
Eli millainen on minun Afrikkani ensimmäisen päivän jälkeen? Minulle se on jumalaisen kaunis ja värikäs maanosa täynnä nuorta energiaa ja uskoa parempaan huomiseen. Minun Afrikallani on lisäksi nuoren koulutetun naisen kasvot, joka pystyy itse vaikuttamaan oman elämänsä suuntaan.
3 kommenttia
  1. tiina kivelä says:

    Kiva seuraa blogia, elävasti kerrottua tarinaa. On teil hieno avaus siellä. Mä oon nähnyt Ninnun moovit. Nauratti täällä, kun luin. Koskettaa tyttöjen asema siellä. Ihanan värikkäät vaatteet!

    Vastaa

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *