Kourallinen puolukoita kops. Toinen rouhaisu rops. Kyykin metsässä ja poimin suomalaista superfoodia. Ei ole kummoiset apajat, mutta kyllä se siitä. Kourallinen kerrallaan ja pikku hiljaa sanko ei enää ropise tyhjyyttään.

On syyskuun ensimmäinen viikko, mutta päivä on lämmin kuin keskikesällä. Männikkömetsässä säntäily saa paidan liimautumaan selkään. Tänä kesänä sisäinen hikoilijani on tullut ulos kropasta. Pitääkin muistaa pakata lisää vaihtopaitoja Afrikan reissurinkkaan.

Parin tunnin kuluttua marjasanko on liki puolivälissä. Ei hääppöinen tuntipalkka, mutta kuka laskee. Se, että voi ylipäätään lompsia vapaasti metsässä, on mittaamattoman arvokasta.

Marjametsässä pääkoppa toimii automaattiohjauksella. Katse tarkkailee maastoa, mutta tuulitunnelissa tapahtuu ja pohdintoja pukkaa. Malawin matkasta, mistäpä muusta.

Lainaanko siskolta makuupussin vai ostanko oman, kun oli tarjouksessa?

Malarialääkkeet pitää ostaa ja ne mitkä lie ”ripulinjäykistäjät”.

Mistähän saa energiapatukoita ilman suklaapäällystettä? En ole retkieväiden ekspertti, mutta arvelen, että Afrikka ja suklaa ovat repussa huono yhdistelmä.

Malawin matka on 16 yön päässä. Joko jännittää, minulta kysytään. Vastaan, että ei. Otan reissut yleensä löysin rantein ja menen, minne nokka näyttää.

Vaan ehkä pikkusen polttelee sittenkin. Tämä reissu on erilainen kuin mitkään aiemmat. Ensinnäkään en lähde yksin, vaan Kapua-ryhmän kanssa. Emmekä mene haahuilemaan, vaan meillä on agenda. Hauskanpito on silti sallittu.

Sitten on se vuori. Tätä reissua varten on niin pitkä varustelista, että viimetippa-Varosenkaan ei kannata jättää pakkaamista lähtöaamuun.

Putsaan puolukoita pakastepusseihin. Noin 6 litraa ja ansaittu kahvitauko.

Vilkaisen, mitä meidän Malawi-ryhmän faceen kuuluu. Viestittely lisääntyy, kun lähtö lähenee. Tuija kyselee lääkekuurista ja Jyri huutelee, että jeee – keräyspottimme on ylittänyt 70 000 euroa!

Tuuletan iloiselle uutiselle ja kaadan kahvikupin pöydälle. Sitä pyyhkiessä marjakippo putoaa ja konttaan puolukoiden perässä terassilla. Ei naurata, mutta hetken kuluttua jo hymyilyttää, kun Siiri-koira tupsahtaa kuonoineen apuriksi.

Toinen kuppi kahvia ja elämä on taas raiteillaan. Rakennan puolukoista sydämenmuotoisen aasinsillan Afrikkaan.

Kapua 2018 Malawi -keräys on kuin marjasanko. Tyhjästä lähtenyt ja tavoite täyttyy kourallinen ja euro kerrallaan. Jos kuppi menee nurin, sitten kontataan, mutta suunta on sitkeästi eteen- ja ylöspäin.

Malawi-keräykseni on nyt 70% tavoitteesta. Laita sinäkin kourallinen sankooni, niin saadaan potti piripintaan https://kapua.fi/osallistuja/mervi-varonen/

Lämmin zikomo! (Zikomo on chichewan kieltä, jota puhutaan Malawissa ja tarkoittaa, kiitos ja hei ja näkemiin ja “sen sellaista”.) Terveisin Mervi

p.s. Tervetuloa faceen seuraamaan Malawin matkaani.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *