Viime viikonloppuna Kapua-ryhmämme tapasi viimeistä kertaa ennen kuukauden päässä häämöttävää Malawin reissua. Puheenaiheena oli tietenkin (…rummunpärinää…) lähestyvä reissu. Porukan fiilikset alkavat olla jo innokkaat, odottavat, ehkä jännittyneet ja jotain saattoi jopa hirvittää lähestyvät koettelemukset fillarin selässä ja erityisesti vuoren rinteillä. Heiteltiin ideoita leikeistä ja lauluista, maalailuista tai muista kivoista jutuista, mitä voitaisiin tehdä kohdevierailuilla. Miten siellä pukeudutaan? Tarvitaanko vuorella pipo? Seuraavien viiden viikon aikana ei enää ihmeitä kunnonkasvattamisen hyväksi voi tehdä, vaan nyt keskitytään perustekemiseen ja tarvikkeiden hankkimiseen. Arjen kiireissä viikot vierivät vauhdilla.

Toisena asiana lauantain tapaamisessa oli tutustua Kynnys r.y:n toimintaan Etiopiassa. Kynnys on kolmas järjestö, minkä toimintaa Kapua-keräyksellä tuetaan ja se työskentelee vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien toteutumiseksi sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kansainvälisellä tasolla. Etiopian kumppanuusohjelman kautta Kynnys tukee sekä vammaisliikettä että kohdennetusti vammaisia opiskelijoita, vammaisia naisia sekä kuurosokeita vammaisia. Veera Pensalan kertoessa kuvin ja tarinoin, miten vammaiset naiset joutuvat Etiopiassa kamppailemaan ja taistelemaan itselleen pääsääntöisesti pienyritystoiminnalla itselleen äärettömän vaatimatonta toimeentuloa, oli itselläni pala kurkussa monta kertaa. Kaikki lapset eivät Etiopiassakaan pääse kouluun ja vammaiset lapset vielä paljon harvemmin, jos koskaan Jos joku onkin saanut itselleen koulutuksen, töihin pääseminen on seuraava lähes ylittämätön este ja siksi käytännössä ainoa tapa on työllistää itse itsensä. Monesti se tarkoittaa pientä ranskanperunakojua talon seinustalla. Työ sitoo tekijänsä koko päiväksi kojuunsa ja kun tuotto voi olla noin euron luokkaa päivässä, niin jokainen ymmärtää, että elämä on haastavaa. Kynnyksen projektibudjetti on näin suomalaisin silmin katsottuna erittäin pieni, muutamia kymppitonneja, mutta sillä tehdään jo ihmeitä monen perheen elämässä vertaistukemalla, opettamalla uusia taitoja ja voimaannuttamalla vammaisia naisia.

Lähestyvä reissu kutkuttaa mieltä, mutta kaikkein tärkein juttu Kapuassa on kerätä varoja, jotta Väestöliiton, Taksvärkin ja Kynnyksen maailmaamuuttava työ voi jatkua. Tämän vuoden ryhmässä meitä on 17 vapaaehtoista, suomalaista, tavallista, kiireistä, omaa arkeaan elävää, perhettään elättävää ihmistä pistämässä itseään peliin monella tavalla ja tuomalla Afrikassa tehtävää kehitysyhteistyötä ja paikallisia olosuhteita näkyväksi työpaikoillaan, kaveripiireissään ja laajemminkin eri tapahtumissa ja somessa. Aivan superia olisi, jos kaikki näkisivät asian kuin minä tai me ja olisivat valmiita osallistumaan edes kukkaronnyöriä hölläämällä, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei asia ole niin, eikä tule koskaan olemaan. Homma on aika rankkaa eikä aina niin kivaa ja turhauttavaakin, mutta ihan mielettömän palkitsevaa. Vaikka itse en olekaan (vieläkään) lähtenyt lentoon keräysprojektini kanssa, niin tämä tiimi on aivan ällistyttävä – tänään koossa yli 67 000 €

Jos ajattelet, että sinulla voisi olla varaa auttaa (kuten varmasti on) niin heitä femma tai vaikka kymppi keräykseen ja olet mukana muuttamassa maailmaa paremmaksi paikaksi! Osallistumaan pääset täällä: https://kapua.fi/osallistuja/tuula-reinikka/

Kiittäen ja ihanaa syksyä toivotellen, Tuula

0 kommenttia

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *