Jokainen Kapua-hankkeeseen lähtenyt on varmasti miettinyt omia motiivejaan tai ajatustaan mukaan lähtemisestä. Matkaa taivalletaan myös monin eri tavoin. Toinen on aktiivinen viestinviejä ja järjestää lukuisia tapahtumia kertoakseen hankkeesta ja kerätäkseen varoja. Toinen puurtaa hiljaisemmin ja miettii ehkä toisenlaisia keinoja kartuttaakseen hyvän tekemisen kassaa. Sopivan keskusteluhetken löytäminen ei ehkä aina suju ja joskus vastaanottokin voi olla nihkeä.

Useimmat tosin ilahtuvat ja yllättyvät, kun tästä erilaisesta “matkakohteesta” alkaa kertomaan. Matkan tekemisen tapoja on monia ja jokainen valitsee varmasti itselleen ja omaan elämäntilanteeseensa ja sosiaaliseen verkostoonsa parhaiten sopivan tavan. Oman elämän haasteetkin ovat kaikilla omanlaisensa ja yllättäen matkan teko voikin edetä suunniteltua hitaammin..

Niin kuin jokaisella matkalla, niin tie on tässäkin päämäärää tärkeämpi. Uskon, että jokainen meistä tekee näkyvän taipaleensa ohella myös mielen matkaa. Oma elämäntaival, omat valinnat, onni ja sattumakin saavat toisenlaisen sisällön, kun vertailukohteena ovat kehitysmaiden oloissa kamppailevat kanssasisaret. Ja jokaisen matka on varmasti yhtä ainutlaatuinen ja yhtä arvokas.

Uskon, että monelle meistä tämä vuosi on jonkinlaisen pysähtymisen ja elämänarvojen punnitsemisen aikaa. Minulle tämä vuosi ja matka on aidosti jonkinlainen rajapyykki. Kun omat vanhemmat ovat viime vuosien aikana siirtyneet tuonilmaisiin ja monet ystävät kamppailevat saman elämäntilanteen kanssa – alkaa omakin horisontti piirtyä kirkkaammin. Samalla omat lapset ovat jo nuoria, itsenäisiä aikuisia ja lentävät vahvoin siivin tulevaan.
Nyt on juuri oikea aika pohtia kaikkea sitä, mitä on oman elämän aikana tehnyt ja saanut kokea. Ja myös sitä, miten haluaa elämän lahjaa käyttää ja mihin kuluttaa tiimalasissa valuvaa aikaa.. ja mitä kaikkein kiihkeimmin haluaa kokea.

Pohdinta varmasti kirkastaa ajatuksia ja helpottaa valintoja. Oman henkisen polun ohella saa tehdä edes hiukan hyvää. Monet valtiot Suomen ohella suuntaavat kehitysapuaan Nepaliin ja Keski-Aasiaan, missä avun tarve on suuri. Osallistumalla Kapuaan olemme isänmaan asialla ja voimme edes hiukan edistää kehitysavun toteutumista avustuskohteissa. Pienetkin askeleet ovat tärkeitä eikä niitä saa vähätellä. Ei yhteisessä auttamisessa eikä itse kunkin omassa henkisessä matkassa…

0 kommenttia

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *