Seitsemäs trekkipäivä valkeni Dingbochessa koleissa tunnelmissa. Pakkasyön jäljiltä ruokailutilan kaminan lämpö tuntui miellyttävältä aamupalaa syödessä, takit päällä ja pipot päässä. Aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli reippaimmille ”pieni” lepopäivän haikki 500 metriä korkeammalle näköalapaikalle, josta näkyi useita huippuja ja vuoristokyliä ja -järviä. No reippaita oli tänään vain Petri ja Manu, muut käyttivät hyväkseen oppaamme, Tommin, lupaaman mahdollisuuden vain levätä majapaikalla. Nukkumaan ei saanut kuitenkaan jäädä, vaikka väsyttäisi, koska se ei näillä korkeuksilla tarkoita samaa kuin nukuttaminen.

Lepopäivän aamupäivä kului meiltä vähemmän reippailta pötkötellen ja lukien, sekä hipsutellen läheiselle stuballe. Shoppailimme myös vessapaperia, kurkkupastilleja ja suklaata Khumbun highwayllä olevista pienistä sekatavarakaupoista. D-vitamiinit saimme kahvin ja teen ohessa kahvilan terassilla istuen. Suihkukin oli osalla päivän askareena, mutta saatavilla vasta sitten, kun aurinko oli lämmittänyt putket suliksi ja vesi taas kulki.

Tällä korkeudella eletään aika lailla luonnon armoilla. Sähköpiuhoja ei tule tänne asti, virta tulee aurinkopaneeleista, paitsi silloin kuin on pilvistä. Auringon lämpö otetaan hyötykäyttöön myös erikoisilla aurinkokerääjillä, joilla saadaan vesipadat kiehumaan pihoilla. Pakkanen jäädyttää öisin kaiken veden, pyykit pestään jääkylmällä vedellä ja ne jäätyvät narulle heti auringon laskettua. Puhelinverkkoakaan ei ole. Meille trekkaaville turisteille on kyllä saatavilla prepaid wifi, että saamme yhteyden ulkomaailmaan ja pääsemme somettamaan. Sekin tosin toimii varmimmin ennen auringonlaskua, joten tänään matkapäiväkirja yritetään päivittää ennen sitä. Joudunkin siis nyt vaan toteamaan, että meillä on tulossa vielä iltapäivälle vierailu läheiseen Pherichen kylään kuuntelemaan lääkärin luentoa vuoristotaudista. Siitä tulee varmasti mielenkintoinen, vaikka olemme jo taudista jotain Tommilta kuulleetkin, ja osa meistä jotain siitä aistinutkin.

Kaikesta tästä kylmästä huolimatta, tämän huippujengin fiilis on edelleen lämmin ja jatkamme matkan tekoa hyvällä sykkeellä ja ilon kautta!

1 reply
  1. Jyri Ansa says:

    Kyllä on mukava seurata näin blogin välityksellä kapuamistanne upeassa säässä täältä sumuisesta Suomesta vetisen loskan keskeltä.
    Tsemppiä tulevaan.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *