IMG_6973Toinen matkapäivä jatkui siitä, mihin ensimmäinen päättyi, Istanbulin lentokentältä. Ensimmäinen lento Helsingistä kului enemmän kuin kuumissa tunnelmissa, kun koneeseen meinasi yksinkertaisesti läkähtyä ja sitä vain halusi riisua kaikki vaatteet. Onneksi yöllä Istanbulista lähtenyt lento Katmanduuhun ei mennyt yhtä kuumissa tunnelmissa.

Lennot menivät hyvin, vaikka unta ei juuri saanut kummallakaan lennolla. Vatsassa alkoi olla perhosia, kun kone alkoi laskeutua ja horisontista paljastui Himalajan lumisia vuorenhuippuja pilvettömältä taivaalta. Wau! Se oli ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen. Niin upealle ne näyttivät jo koneesta. Myös kirkas auringoinpaiste veti hymyn korviin.

Olo oli suhteellisen nuutunut, kun puolenpäivän aikaan paikallista aikaa saavuimme perille. Kun pääsimme pois kentältä, paikallinen oppaamme ohjasi meidät bussiin, jonka oli tarkoitus oli viedä meidät hotellille. Ja niin toki tapahtuikin lopulta.

Ensin kuitenkin odotimme puolitoista tuntia istuen bussissa lentokentän parkkipaikalla, koska paikallinen poliisi oli napannut bussimme avaimet, koska parkkeerauksessa oli ollut ilmeisesti jotakin, mikä ei ollut poliisin mielestä mennyt oikein. En tiedä lopulta, että miten asia ratkesi, että antoiko poliisi avaimet takaisin vai saimmeko vara-avaimet autoon. Paljon selvitystä ja puhetta se tuntui vaativan. Tunnelma pysyi kuitenkin hyvänä siitäkin huolimatta, ettei kukaan oikein tainnut olla nukkunut lennoilla ja kaikilla alkoi olla jo nälkä. Ehkä syy oli, että tuleva seikkailu oli käsinkosketeltavissa, vaikka seisomme vain parkkipaikalla. Olimme kuitenkin jo Nepalissa.

IMG_7009Katmandusta mieleen tämän päivän perusteella on jäänyt sähköjohdot ja niiden kaaosmaisuus, jota pidän jotenkin kauniina. Samalla Katmandu muistuttaa jollain lailla Kuubaa ja Keniaa. Jollain lailla kaupunkielämä vei minut muistoissa noihin maihin ja niiden kaupunkeihin. Kertakaikkisen ihanaa, sitä tunnetta, jonka tämä kaupunki toi minulle, olinkin kaivannut.

Illalla, kun vihdoin noin 11 tunnin jälkeen, pääsimme syömään, oli olo jo todella lamaantunut. Kävimme kuitenkin vielä tutustumassa kuuluisaan temppeliin. IMG_7006Nimi minun varmaan pitäisi muistaa, mutta itseltäni meni puolet ohi, kun torkuin bussissa ajaessamme sinne. Hieno paikka ja selvitän myöhemmin tarkemmin, missä olimme. Ainakin siellä oli hirvittävästi apinoita ja upeat näkymät Katmandunlaakson valoihin.

Nyt kun pakotan itseäni kirjoittamaan tätä matkapäiväkirjaa puoliksi unessa, mietin vain, että miten sitten siellä vuorilla pärjää, kun ensimmäisen päivän jälkeen on näin puolikuollut olo. Onneksi tähän voimattomuuteen auttaa yhdet kunnon yöunet. Huomenna luvassa sitten lento Chitwaniin ja Väestöliiton kohteeseen tutustuminen. Onhan tämä vaan upea seikkailu!

1 kommentti
  1. Seija Paasi says:

    Kiva päivän kuvaus :) Aina ei mee niinku Strömsöössä, mutta aina kun väsyttää, muistakaa se WAU ! Ihana elää teidän mukana tätä matkaa.

    Vastaa

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *