Kotimatka on alkanut. Täytyy myöntää, että tätä hetkeä olen jo hetken odotellut. Reilu kaksi viikkoa ollaan oltu matkalla, mutta niin paljon on ehtinyt tapahtua, että tuntuu ikuisuudelta, kun lähdimme Helsinki-Vantaan lentokentältä yhteiselle matkalle.

Olemme kaikki väsyneitä, johon varmasti vaikuttaa viimeyön lyhyet unet, mutta ennen kaikkea kahden viikon tiivis ohjelma ja sairastelut. Tohtori Igor kävi hotellissamme vielä viime yönä tarkistamassa muutaman kapuajan tilanteen ja tuomassa lääkkeitä, joiden avulla yli 30 tunnin kotimatka oli mahdollinen.

Matka La Pazista Santa Cruziin ja Miamiin on herättänyt ihmetystä. Olemme saaneet täyttää useita papereita, passejamme on tarkastettu lukemattomia kertoja ja käsimatkatavaroitamme on tutkittu kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Miten sujuvasti tämä kaikki hoidetaankaan kotisuomessa.

Keskusteluissa ovat tänään vilisseet myös rakkaat läheiset, oma sänky, lämmin suihku, puhdas vesi ja ruoka. Telttaretketkeilyä ei tarvitse minun eikä osan kapuakavereiden enää kokeilla :) eikä makuupussiin tarvitse enää kömpiä. Monilla on myös ajatuksissa, että vuoria ei tarvitse lähteä enää valloittamaan ja olipa erään kapuajan seuraavan matkakohteen kriteerinä, että vessapaperin saa heittää vessanpönttöön :). Väsyneenä kotona olevat asiat tuntuvat houkuttelevilta ja Boliviasta on vaikea löytää asioita mitä jäisi kaipaamaan.

Tiedän kuitenkin, että kun olen ollut hetken kotona, niin näen matkamme mahtavuuden ja merkityksen. Pystyn jo nyt poimimaan hetkiä, jotka tulevat jäämään ikuisesti mieleeni. Ihana Kapua porukkamme, Planin varhaiskasvatuskeskukseen tutustuminen ja omien fyysisten voimien haastaminen. Uskon myös, että saamme nauraa vielä monet kerrat yhdessä niille asiolle, jotka matkamme aikana harmittivat tai ihmetyttivät.

Minulle matka näytti miten erilaisessa ja eriarvoisessa maailmassa elämmekään, mutta myös sen, ettei minun totuus tai elämäntapa ole se ainut oikea. Matka vahvisti myös niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä – omat läheiset, puhdas, turvallinen ja kaunis kotimaa.

Miten hyvä ja täynnä rakkautta minun elämä onkaan.

Kiitos ihanat kanssakapuajat, Suvi ja Nora. Miten ihana oli teidän kanssa ajoittain melko raskastakin matkaa taivaltaa. Kiitos rakkaat läheiset tuesta, tsempistä ja rakkaudesta. Ja kiitos teille kaikille mukana eläneille, teidän tuki on ollut korvaamatonta.

Kapuaminen jatkuu kotimaassa, kunhan matkasta on toivuttu ja suolistobakteerit on tutkittu :).

Tiina Vanne

2 kommenttia
  1. Tarja says:

    Tervetuloa kotiin! Toivottavasti kaikki toipuvat matkan rasituksista nopeasti. Matkan kokemukset varmaan “järjestäytyvät” kohdilleen, kunhan kaikki ovat taas reippaita ja hyväkuntoisia. Onnittelut suorituksesta ja kiitokset rahankeruu-urakastanne.

    Vastaa

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *