Tapasimme ensimmäistä kertaa Kapua-ryhmäläisten kesken tammikuun lopulla, Vierumäellä kuntotestauksen merkeissä. Koko kuntotestiin osallistuminen tuntui itsestä silloin aika epämukavalta, koska olin onnistunut katkomaan käteni pari kuukautta aikaisemmin ja ollut kipsin takia suurelta osin pakkoliikkumistauolla. Olen tottunut viipottamaan liikuntaharrastuksissani useampana päivänä viikossa, ja koko tauko tuntui jo ilman kuntotestiä inhottavalta – ja eihän se testi sitten tietenkään muuta tehnyt kuin kertoi karua kieltään tauon aikaansaannoksista. Onneksi sen jälkeen on jo päässyt uudelleen liikkeelle ja uudemmassa kuntotestissä sai jo ihan hyviä tuloksia, joten nyt voi jo sanoa, että ollaan menossa normaaliin suuntaan sekä käden kuntoutumisen että kunnon kanssa. Kunnosta ja korvien välistä ei Kapua-vuosi ja Bolivian vuorihaastekaan tule jäämään kiinni!

WP_20150126_001

Tammikuun kokoontumisessa olikin koolla melkoisen huikea porukka erilaisia persoonia, joihin voi jo tässä vaiheessa todeta olleen suuri ilo tutustua. Tuossa tapaamisessa koetimme muun muassa saada vastaanhangoittelevaa savusaunaa lämpimäksi ja sahasimme yhdessä avannon, jossa pimeäntulon jälkeen tuli itsekin tehtyä elämäni ensimmäinen avantopulahdus sysimustan taivaan alla. Suunnittelimme ja kokkasimme toisillemme myös viikonlopun kaikki ruuat. Sillä perusteella joukossamme piileksii useita henkilöitä, jotka voisivat aivan mainiosti tehdä uraa myös pitopalveluyrittäjinä, sen verran maukasta oli kaikki tarjolla ollut.

WP_20150124_019WP_20150124_006WP_20150124_011

 

 

 

 

 

Saimme tapaamisessa myös materiaaleja oman Kapuamisprojektin suunnitteluun ja toteutukseen, ja muun muassa nämä blogivuoroaikataulut. Silloin tuntui siltä, että sinne huhtikuun puoleenväliin omaan blogivuoroonhan on ihan hirmuinen matka, ja että kyllähän tässä ehtii tapahtua vaikka mitä suurta ja mullistavaa, josta voisi sitten kirjoitella piiiiitkät pätkät! No, huhtikuu se tässä kääntyy pian jo toukokuuksi, ihan pian on vappu ja sitten ei enää menekään kauaa, kun kesäkausi ja –lomat jo alkavat, eikä mitään sellaista niin mullistavaa omalla Kapuamisrintamalla ole tapahtunut kuin tuossa tammikuun alkuinnostuksen ja –energian huumassa ihan automaattisesti kuvitteli – kuten suunnilleen jonkun maailmantähden megakonsertin järjestäminen Olympiastadionilla… Tämä ei toki tarkoita sitä, että mitään ei missään tapahtuisi ja että en tekisi itse mitään – kapuajilla on jo ollutkin vaikka kuinka paljon erilaisia tapahtumia, yhdessä ja erikseen, jotka he ovat joko ihan itse järjestäneet tai joissa he ovat olleet mukana. Ja kulisseissahan tapahtuu koko ajan jotakin – hitaasti kiiruhtaen! Tulossa olevia tapahtumiahan voi seurata muiden kanavien lisäksi myös täällä Kapuan Tulevia tapahtumia -sivulla.

Varainkeruu ja koko projekti on ollut tietyllä tapaa paljon hitaampi kuin osasi ajatella. Tietysti, kun tällaisesta ei ole entuudestaan omaa kokemusta, niin kuvitelmat ja ajatukset ovat olleet parhaimmillaankin vain niitä valistuneita arvauksia. Kaiken kaikkiaan, ainakin omalla kohdallani, hankkeen etenemistahti on ollut hitaampi kuin mitä itse ajattelin. Ja vaikka ollaankin ”jo” huhtikuussa, niin täytyy muistaa, että vuotta on vielä 8 kuukautta jäljellä, ja Bolivian-matkakin on vasta (vai jo?!) syyskuussa. Taitaa tuo välissä oleva kesä kaikkine menoineen ja Kapua-juttuineenkin sujahtaa ohi niin, että sitten sitä vain huomaa olevansa lentokentällä lähtemässä jonnekin hyvin kauas. Kyllähän se matkakin jo jännittää, tässä vaiheessa ainakin ihan positiivisella tavalla. Matkaliputhan meillä jo onkin, joten matka on silläkin tavalla jo konkretisoitunut.

IMAGE_E0965F2C-B571-4114-9024-B08463E1860C

Onko kaikki jo sanottu

Blogia seuratessa monesti tuntui, että kirjoittaja kirjaa ylös ihan samoja tuntoja ja ajatuksia kuin mitä itse koko ajan on useasti ajatellut ja pyöritellyt mielessään alkuvuoden aikana. Ajankäyttöä ja resursointia (hyvien, kannattavien ideoiden pohdinnan lisäksi) on yksi jos toinen meistä tehnyt. Tietenkin itseä harmittaa, ettei kaikkeen voi panostaa jatkuvasti niin paljon aikaa ja työtä kuin haluaisi. Sekin harmittaa aina välillä, että ihmisiä ja tukijoita ei olekaan ollut niin helppo saada mukaan Kapuaan kuin itse oli kuvitellut. Toki tässä painitaan aivan samanlaisten markkinointihaasteiden kanssa kuin mikä tahansa tuote, yritys tai aate yleensä. Huomiota on vaikea kiinnittää viestinnän suuressa massassa, kiinnostavan ja erottuvan viestin kehittäminen on hyvin haastavaa ja vaikeaa, ja vielä vaikeampaa on saada juuri ne ihmiset kiinnostumaan ja innostumaan, jotka pitävät kehitysyhteistyötä, auttamista ja vaikkapa tätä Kapuan vapaaehtoistyöhön liitettyä ”vuorikonseptia” lähinnä tyhmänä ajatuksena. Mutta kuten tuossa esimerkiksi Maiju ansiokkaasti viime viikon blogikirjoituksessaan kirjoitti, mitä sitten pitäisi tehdä? Kääntää selkä? Ei tehdä mitään? Ei kuulu minulle? Ovat niin kaukana, ei kiinnosta. Varata vain se oma matka jonnekin ja mennä sinne ja se siitä?

Hain itse mukaan Kapuaan sekä hetken mielijohteesta että asiaa aina silloin tällöin useamman vuoden ajan pyöriteltyäni, kun eräs kaveri oli jo aikaisemmin ollut Kapuan matkassa. Jotenkin juuri nyt tuntui siltä, että nyt tai ei koskaan – ja tässä sitä nyt sitten ollaan, kantamassa omaa kortta kekoon tavoitteen puolesta. Helpoksi tätä tuskin kuvittelikaan, mutta haasteiden kohtaaminen ja epämukavuusalueille meneminenhän sitä yleensä tehokkaimmin uusia asioita elämässä opettavat. Tämä on ihan kivaa! Ja voin itse todeta jo nyt, että tämän porukan kanssa tämä koko vuoden kestävä matka tulee ihan varmasti olemaan yksi elämäni mieleen jäävimmistä kokemuksista – syksyn reissu sydäntäni muutenkin lähellä olevassa Etelä-Amerikassa tulee olemaan itsessään jo huikea juttu, ja tähän kaikkeen muuhun yhdistettynä – no, en osaa edes vielä kuvitella, millainen olotila on syksyllä sitten Suomeen palattua.

Uusia juttuja Kapuan myötä

Kapuan myötä on jo nyt tullut tehtyä asioita, joita on ehkä tähän asti vain joskus aikonut tehdä – tai ei ole edes aikonut. Olen nähnyt nyt Boliviaan sijoittuvan, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Kapuan ansiosta – jotenkin tuo elokuva oli mennyt ihan ohi aikaisemmin. Olen käynyt tärisemässä korkeanpaikan kammoani Kapua-seinäkiipeilykokeilussa. Olen lupautunut esittämään kesällä tarvittaessa posetiivarin apinaa, jos posetiivin kylkeen tarvitaan se “perinteinen” apinaeläin keikkumaan – aitoja luontokappaleita ei toki moisella kiusata. Olen ottanut Kapuan myötä yhteyttä ihmisiin, joihin en missään nimessä olisi aiemmin ottanut yhteyttä missään asiassa – katsotaan, mitä näistä yhteydenotoista ehkä vielä seuraa. Kapua-osallistumiseni on myös sosiaalisen median myötä noteerattu Meksikossa asti – senkin osalta jää vielä nähtäväksi, mihin se johtaa. Ja ei mene viikkoakaan, kun joku muista kapuajista tuo tietoon uuden idean, ajatuksen, tapahtuman tai muun onnistumisen – näistä saa energiaa muuhunkin elämään, kun pääsee näkemään, että yrittämisellä ja kovalla työllä saadaan aikaan tuloksia.

Tule mukaan!

Kapuajat1

Kapuassa on tänä vuonna mukana niin huikea porukka energisiä naisia, että jokaiselle löytyy varmasti oma tapa olla mukana, auttaa ja tukea porukkaa yhteisen tavoitteemme saavuttamisessa. Vuorelle kipuamme, kapuamme ja könyämme omin jaloin ja avuin, mutta varainkeruutavoitteemme saavuttamiseen tarvitsemme juuri Sinun apuasi. Kapuan sivuilta löytyy Lahjoita-kohta, josta pääset tukemaan tämän vuoden Kapua-projektia. Suuri kiitos tuestasi!

0 kommenttia

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *