Olen tässä Kapuan alkuviikkojen mittaan oppinut aika huolettomasti kertoilemaan lähes kaikille kuuleville korville hankkeestamme. Olen siinä jo aika taitava, keskustelujen johdattelusta sopivaan suuntaan, jotta saan sanottua sanan tai pari hyväntekeväisyyden tärkeydestä. Kuulumisia kyseltäessä Kapua taitaa tulla suustani ulos ensimmäisenä. Ajatukset sauhuavat, mitä kaikkea kivaa tähän hankkeeseen voisi yhdistää ja olen saanut kannustettua myös lähipiiriäni kivasti mukaan talkoisiin. Muutamat tuntemattomatkin ovat päässeet yllättämään tekemällä lahjoituksia. Olen yleensä ollut hieman ihmeissäni, jos joku tuttavistani ei vielä tiedostanut tätä hanketta ja tottakai kertonut siitä.

Aivan erityisesti yllätyin kun vilkaisin hiljattain keräystiliäni ja huomasin tutun nimen menneisyydestä! Olin samaan aikaan riemuissani ja ihmeissäni. Vietin arkkitehtiopiskelija-aikoinani vaihto-oppilasjakson Australiassa Canberran yliopistossa (reilun 15 000 km takana maailman laidalla) vuonna 2009. Eräs vaihtariaikainen hyvä ystäväni oli käynyt tekemässä lahjoituksen keräystililleni. Lahjoittaja asuu Seattlessa noin 7456 kilometrin päässä Kuopiosta (ja n. 12 373 km päässä Canberrasta, jossa tapasimme), linnuntietä. En voinut olla syventymättä muistelemaan hetkeksi unohtumatonta vaihto-oppilasaikaani, tärkeää vaihtariperhettäni ja sitä kuinka hauskaa meillä oli ”down under”. Emme ole tavanneet sen jälkeen kun palasin ruskettuneena elämäni parhaalta ja kokemusrikkaimmalta ulkomaanreissultani takaisin Suomeen jouluksi 2009. Yhteydenpitokin on vuosien varrella harventunut ja toistemme kuulumiset tiedämme lähinnä status-päivitysten perusteella. Olen onnitellut syntymäpäivinä ja painanut like-nappulaa, kun kaveri remontoi omaa taloaan tai vei vihille kauniin vaimonsa.

Voitte siis uskoa, että oli aika häkellyttävää huomata, että hän oli noteerannut rapakon takaa Kapua-haasteeni ilman että olin ehtinyt asiasta edes varsinaisesti tiedottaa. Ehkä se oli se yksi lyhyt ”Kapua in English” -päivitys, joka oli pistänyt silmään, mutta lisäksi hän on joutunut käyttämään vähän translaattoria! Huikeaa huomata, että hän on jaksanut nähdä vaivaa ja kokenut asian niin tärkeäksi, että haluaa osallistua, sieltä kaukaa! Havahduin ajatuksissani, ”sieltä kaukaa”. Tosiaan, Seattle on aika kaukana, niin on myös Bolivia ja Suomikin, riippuen miltä kantilta katselee! Välimatkasta huolimatta hyvin pienillä teoilla voi saada suurta aikaiseksi, paljon enemmän kuin arvaammekaan! Arvostan jokaista lahjoitusta, totta kai, mutta erityisen kiitollinen olin muistoista, jotka yhdistävät minua, ystävääni ja nyt myös Kapuaa.

Jos minua ilahduttaa ystäväni lahjoitus tuhansien kilometrien takaa, niin samalla tavalla meidän jokaisen antama pienikin apu ilahduttaa avunsaajia ”siellä jossain kaukana”. Yllättävät asiat yhdistävät ihmisiä ja muistuttavat siitä, että ikinä ei voi tarkkaan tietää mitä tapahtuu, kenet kohtaa, minkä tarinan pääset kertomaan. Pääasia, että toimii, avaa suunsa ja osallistuu, Koskaan ei tiedä, kuka nappaa kiinni, ja sitä paitsi auttaminen tekee hyvää myös auttajalleen. Elämä ja Kapua saattaa yllättää, vaikkapa ihan toiselta puolelta maailmaa!

Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille tähän mennessä!

Tällä viikolla oli muuten Savon Sanomissa terveysosiossa juttua siitä, että auttaminen tosiaan lisää onnellisuutta:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/vapaaehtoistyo-edistaa-auttajankin-terveytta/1993022

1 ajatus aiheesta “Kapua yllättää ja yhdistää”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top