Riemastuttavaa kirjoittaa ystävänpäivänä Kapua-blogia!

Kuinka sitä tällaisen projektin myötä pohtiikaan myös omia taustoja ja lähtökohtia! Kampanjan avustuskohderyhmänä ovat kehitysmaiden naiset ja tytöt sekä heidän asemansa parantaminen ja koulutuksensa mahdollistaminen. Siinä tulin itsekin miettineeksi omaa kouluttautumistani.
Hyvänen aika! Havahduin huomaamaan, että oma koulutuksenikaan ei aikoinaan ollut itsestään selvyys, ellei silloinen kotikuntani Myrskylä olisi auttanut antamalla minulle vapaaoppilaspaikkaa naapurikunnan oppikoulussa. Kiitokset siitä ! Vapaaoppilaspaikka tarkoitti sitä, että vähävaraisempi oppilas sai vapautuksen koulun lukukausimaksuista. Oppikouluun piti toki ensin pyrkiä – ja tulla myös hyväksytyksi – useita päiviä kestäneissä pääsykokeissa. Aikamoinen paikka 10-vuotiaalle aralle tytölle.

Koulunkäynti-intoni oli suuri, sillä kouluun matkaaminen tarkoitti polkupyörällä ajoa 6-7 kilometriä – ja sen lisäksi vielä linja-autolla noin 15 kilometriä! Aamuin illoin, koko lukuvuoden ajan. Satoi tai paistoi, oli lunta tai ei. Taisi moinen kasvattaa tytön sisua ja sitkeyttä. No, kuntokin kohosi siinä sivussa. Taisi olla sittemmin kunto kohdillaan, kun urheiluseura Myrskylän Myrskyä edustin. Juoksin maastojuoksukisoissa ja kerran jopa samassa viestijoukkueessa Myrskylän urheilusankarin Lasse Virenin kanssa. Terveisiä vain!

Olen myös useita kertoja ajatellut, kuinka suurta aikansa sosiaalityötä/hyväntekeväisyyttä äitini teki maatalon emäntänä: Jos tuli yllätysvierailijoita taloon perheen ruokaillessa, vieraat istutettiin ruokapöytään aterialle, jaettiin vain ruoka tasan. Lähirautatiellä vaeltaneet kulkurit saivat nukkumapaikan joko talon ulkoeteisessä tai ulkona olleessa saunarakennuksessa. Aamupalan saivat yöpyjät syödäkseen ennen matkansa jatkumista. Monet tutut kyselivät äidiltäni, eikö tätä pelota kaikenlaiset vieraat yöpyjät talossa. ”Ei minulla ole mitään pelättävää”, oli vastauksensa.
Kyse on avuntarpeessa olevan auttamisesta riippumatta siitä, missä avuntarvitsija on.

Kapua – kampanjassa minulle yhdistyvät nuo kaikki edellä mainitut : koulutus,
hyväntekeväisyys sekä kunnon ylläpito.
Haluan viedä eteenpäin kehitysmaiden tytöille apua, jota itse aikoinaan sain – mahdollisuutta koulutukseen.
Haluan viedä eteenpäin kehitysmaiden naisille apua , jotta he voisivat toteuttaa tärkeitä asioita – niin itsensä kuin toisten auttamiseksi.
Haluan kohottaa kuntoani, jotta jaksan Ras Dashen vuoren huipulle Etiopiassa, jossa vuosi sitten kävin kurssilla tutustumassa ja oppimassa sairaanhoitoalan haasteista.

Vastuu kuntoni kohotuksesta on vain itselläni mutta muun toteuttamiseen tarvitsen ja toivon saavani apua niin yksityisiltä kuin yrityksiltä.
Vain parin kahvikupillisen hinnalla (5€) saadaan kehitysmaan tyttö kouluun kuukaudeksi, lukuvuosi hänelle saadaan 45€:lla! Varsin pieni koulumaksu meillä, suuri kehitysmaissa.

Kapua-kampanjalla autetaan naisia ja tyttöjä useissa eri kehitysmaissa eri puolilla maailmaa yhteistyökumppaneittemme Väestöliiton, Kynnys ry:n, Taksvärkki ry:n ja Planin avustushankkeiden kautta.
Ravintolapäivänä 16.2. pop up Cafe Kapuassa myytävän brunssin tuotto ohjataan myös avustushankkeisiin. Cafe Kapua on avoinna klo 10-14, Kalevankatu 16, Helsinki.

Hyvää ja riemastuttavaa ystävänpäivää !

0 kommenttia

Jätä kommentti

Tahdotko liittyä keskusteluun?
Jätä kommentti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

LASKUTOIMITUS ROSKAPOSTIA VASTAAN: *