Kotiinpaluustamme on kulunut jo kuukausi, aika on mennyt todella nopeaan. Olen kertonut matkasta monelle, viimeksi lauantaina päivällisvieraille, kesänaapureilleni, jotka pari viikkoa ennen matkalle lähtöäni kolkuttivat oveani ja antoivat tuntuvan tuen Kapua-keräykseeni.
Kiitos kaikkien ihanien tukijoitteni sain pottini täyteen juuri Kapua Guatemala-reissun lähtöpäivänä. Mahtava tunne, oli kivaa ja jotenkin vapauttavaa lähteä reissuun. Yksi reppu vähemmän matkaan lähtijällä. Olin syksyllä asettanut tavoitteeksi saada potti täyteen ennen matkaa, mutta joulun jälkeen alkoi näyttää uhkaavasti siltä, ettei se niin vaan onnistukaan. Helmikuinen Kapua-tapaaminen ja Kapua-brunssin hieno onnistuminen ravintolapäivänä 17.2 sekä kahden entisen kapualaisen, Kalle ja Salla (Kiitos!) antamat vinkit ja tsempit antoivat onneksi uuden innon ja sysäyksen keräykseeni. Yhteistyö antaa voimaa!
Näytin eilen vierailleni kuvia matkalta ja kerroin muun muassa miten keräämämme varat käytetään Guatemalassa (oikein hyvin!). Opetuksesta ja miten lapsia pyritään suojelemaan myös koulun ulkopuolella. Samoin PAMI:n, guatemalaisen järjestön (Taksvärkin yhteistyökumppani) perustajan ja johtajan innostavasta tapaamisesta, miten hän sisällissodan loppumisen jälkeen vuonna 1996 perusti PAMI:n ja aloitti työn lasten ja nuorten parissa. Nuorten innosta ja uskosta pystyä tekemään muutoksia yhteiskunnassa ja ennen kaikkea se, että tytöt ja pojat tekevät töitä rintarinnan ja auttavat nuorempiaan. (Tasa-arvoon on vielä matkaa; tytöt tekevät kotitöitä, siivoavat ja laittavat ruokaa poikien perinteisen machokulttuurin tapaan päästessä vähemmällä.) Ihanat loppuhalaukset Semilla-koululla – saimme oikein halivyöryn lapsilta – jäävät mieleeni ikiajoiksi!
Lapset ja nuoret auttavat vanhempiaan, tekevät töitä jokapäiväisen leivän eteen. Myös yksin. Kuvassa Antiquassa tapaamani poika, joka myi sunnuntaina lehtiä kadulla. Hänen mieluisin kouluaineensa on matematiikka. Hän pitää myös jalkapallon peluusta. Ostin häneltä lehden, halusin tukea hänen yrittäjyyttään. Hänen kädessään on rahat, jotka hän jo kyseisen päivän aamuna oli tienannut. En malttanut olla ottamatta kuvaa (toki kysyin luvan), kun hän tyytyväisenä laski rahansa kaupantekomme jälkeen. Ja laittoi ne sitten myyntipöydänsä hyllyllä olevan kiven alle säilöön. Sympaatista. Luottavaista.
Nyt olen iloinen että pottini on jo täynnä, vaikka kavuttavaa onkin vielä yhteisen keräystavoitteen saavuttamiseksi toukokuun loppuun saakka (Lahjoitukset ovat tervetulleita!!). ’Kapuan’ minkä ehdin. Sain nimittäin juuri ennen matkalle lähtöä tietää tulevista muutoksista yrityksessä, jossa olen töissä. Senpä takia olen matkan jälkeen keskittynyt vapaa-aikana uuden työpaikan hakuun ja haastatteluihin. Välillä on autettava itseäkin.
HYVÄÄ & AURINKOISTA KESÄÄ!!
Rauni
PS. Ikiajoiksi mieleeni jäävät myös mahtavat kapuajasiskot, joiden kanssa Kapua-matkaa tein. Let’s keep in touch…