Palasin ajatuksissani viime syksyyn ja KAPUA 2013 Guatemala -projektin hakemukseeni. Hakemukseeni kirjoitin mm., että olen aina halunnut olla mukana sellaisissa asioissa, joilla voidaan auttaa muita. Kansainvälisyys on lähellä sydäntäni. Haluan KAPUAMAAN, sillä koen tärkeäksi avustustoiminnan, jota voidaan toteuttaa yhdessä muiden kanssa. Nuorten ja naisten tukeminen edistää mitä parhaiten maiden kehittymistä. Uskon, että tutustumalla uuteen kulttuuriin voin todeta ”oppia ikä kaikki”. Toki tässä projektissa viehättää myös se, että voimme yhdessä kokeilla rajojamme vaeltaessamme ja kiivetessämme korkealle.

Odotin kokemukselta Guatemalassa, että ryhmässä yhdessä tekemällä saamme pieniä ihmeitä aikaan ja osaamme nauttia siitä, että meillä on mahdollisuus tutustua paikan päällä, miten avustustoiminta auttaa nuoria ja naisia. Odotin myös, että saan matkalta eväitä reppuuni, jonka kotona aukaisen ja voin kertoa muillekin kokemuksistani. Odotin vielä, että tämä kokemus kasvattaa minua ihmisenä ja että tietoni Guatemalasta lisääntyy.

Blogi

Matkamme jälkeen olen avannut reppuani jo moneen kertaan. Minulla on ollut ilo kertoa innostuneista vapaaehtoisista nuorista, jotka haluavat välittää nuoremmilleen tietoa, jota itse aikanaan ovat saaneet. He uskovat tulevaisuuteen ja tietävät, että vain tekemällä voidaan vaikuttaa. Nuoret olivat välittömiä ja he kertoivat omista tavoitteistaan ja unelmistaan. Saimme vierailla kahdessa koulussa, jossa annetaan opetusta lapsille, jotka muuten jäisivät siitä paitsi. Koulussa huolehdittiin myös lasten ja perheiden hyvinvoinnista. Opettajat ja muut vastuuhenkilöt tekevät arvokasta työtä. Kyllä minun repustani löytyi sekin, että sain olla mukana pelaamassa jalkapalloa aivan nuorimpien joukkueessa. Pääsin maalivahdiksikin. Me pidämme täällä kotona montaa asiaa itsestään selvyytenä, mutta projektikohteisiin tutustuessamme saimme todeta, että kaikki ei käy niin kuin oletetaan.

Blogi 1

Repustani löytyy myös kiipeämis- ja vaelluskokemuksia. Kapuaminen Tajumulcolle tapahtui hitaasti nautiskellen ympäröivästä luonnosta. Miten muuten kukat voivat kasvaa aivan hiekassa? Välillä kiipeäminen oli raskasta ja apuun tulivat ihanat oppaamme. Heille toisenkaan repun kantaminen ei tuottanut ongelmia. Guatemala ”puiden maa” tarjosi meille kaikille upeita luontokokemuksia. Saimme istua yhdessä laguunijärven rannalla ja katsella järveä vuoroin sumun keskellä vuoroin aivan selkeänä. Saimme tuntumaa maya-heimon rituaaleihin ja samalla tuntea yksinäisen koiran vartioivan meitä. Järven rannalle pääsimme laskeutumalla ”satoja rappusia” alas ja illan pimetessä kapuamalla niitä ylös odottamaan tulivuoren purkausta. Miten uskomattomalta tuntuikaan nukkua banaanipuiden alla ja kahvipensaiden koskiessa telttaamme sekä kuunnella pienen kosken kohinaa lintujen laulaessa! Vaelsimme kylien läpi ylös ja alas vuorten rinteitä. Meistä huolehtivat Kalle ja paikalliset oppaat, joille kaikille haluan antaa lämpimät kiitokset.

Blogi 2

Eväitä repustani löytyy vielä paljon lisääkin muille jaettavaksi. Sydämellinen kiitos kaikille teille, jotka olette antaneet tukenne KAPUA-hankkeelle. Tämän tuen avulla kehitystyö Guatemalassa voi jatkua.

Kanssakapuajat, me teimme matkastamme suuren seikkailun. Haastoimme itsemme hyvään, joka jätti jäljen meihin jokaiseen. Kiitos!

Matka Guatemalaan on ollut myös matka omaan itseen. Mottoni mukaisesti ”Ajattele suuria, mutta nauti pienistä!”

Sirkka, kapuaja Satakunnasta

0 kommenttia

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *