Kapua Guatemala antaa minulle mahdollisuuden laittaa hyvän kiertämään ja kantaa vastuuta paremmasta maailmasta. Se mahdollistaa minulle yhdessä välittämisen ja tekemisen kokemuksen. Jo tähän mennessä se on liikuttanut minua tunnetasolla monta kertaa, aina surun kyynelistä pohjattomaan onneen ja kiitollisuuteen. Kaiken tämän lisäksi Kapua Guatemala on myös matka minuun itseeni.

Tultuani valituksi Kapua Guatemalan tiimiin, asetin itselleni matkatavoitteita. Yksi näistä oli tietoisen läsnäolon kehittäminen. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että osaisin elää niin, että tärkein hetki on tässä ja nyt. Ei eilen, ei huomenna, ei kohta. Vaan nyt. Haluan oppia nauttimaan jokaisesta hetkestä, nähdä sen kauneus ja ainutlaatuisuus. Ottaa enemmän aikaa elämän pienille oivalluksille. Haluan myös oppia olemaan lempeä itselleni ja avoin sille, mikä voisi olla mahdollista. Läsnäolon taitojen kehittämisellä pyrin parempaan yhteyteen itseni kanssa.

Olen kaiketi jo pitkällä, kun tiedostan tarpeen pysähtyä, hiljentyä ja olla. Ihmetellä elämää. Vaan tekemistä vielä riittää, että pystyn näitä tiedostamiani asioita toteuttamaan. Koko ajan kun on niin kova kiire tehdä ja suorittaa. Saada valmiiksi ja samaan aikaan jo aloittaa uutta. Suorittamisen ja kiireen syitä ei ole aina helppo löytää. Ja uskallanko aina aidosti pohtiakaan? Hassuinta on se, että samalla kun ahkeroi, kiiruhtaa ja suorittaa, ei maailma tule valmiiksi. Eivätkä työt tekemällä lopu. Kauniit ja merkitykselliset hetket vain kulkevat ohitse.

Läsnäoloa pohtiessani luin joululomalla Jon Kabat-Zinnin kirjan ”Olet jo perillä”. Kirja antoi paljon ajateltavaa tietoisen läsnäolon kehittämiseen. Minulle erityisesti kirjassa kolahti osuus, jossa käsiteltiin vuoria. Sillä vuoren huipullehan tässä ollaan kapuamassa. Kirja kertoi, että meillä on paljon opittavaa vuorilta. Kautta aikojen ihmiset ovat etsineet ohjausta ja uudistumista niiden luota. Vuoret kohoavat korkeammalle kuin mikään muu planeetallamme, ne mykistävät pelkällä olemuksella. Vuoret ovat pysyvän rauhan ja läsnäolon vertauskuvia.

Kirjasta opin, että yksi tapa harjoittaa läsnäolon taitoa on vuorimeditaatio. Se alkaa sillä, että kuvittelet kauneimman vuoren, jonka olet nähnyt tai josta olet kuullut ja joka puhuttelee sinua nyt. Valittuasi vuoren kuvittele se silmiesi edessä ja istu hetki hiljaa vuorta katsellen. Miltä se näyttää eri vuodenaikana, entä vuorokaudenaikana? Miten valo ja varjo leikkivät vuoren rinteillä? Miltä vuori näyttää lumimyrskyssä, sumussa tai auringonpaisteessa? Katsele rauhassa vuoren huippua, sen jyrkkiä seinämiä ja vehreitä alarinteitä. Ihastele vuoren jyhkeää olemusta erilaisista näkökulmista, tunne sen vakaus ja tyyneys.

Olen toteuttanut tätä vuorimediaatiota muutamia kertoja. Yllättäen vuoreni on Guatemalan Tajumulco, jonka me kapualaiset valloitamme huhtikuun alussa. Onkin mielenkiintoista päästä oikeasti tuntemaan ja aistimaan vuori, joka nyt elää vain mielikuvissani. Jään siis positiivisella jännityksellä odottamaan minun ja Tajumulcon ensikohtaamista. Ja sitä ennen ehdin vielä kehittämään läsnäolon taitojani.

Toivon sinulle merkityksellisiä hetkiä tässä ja nyt.

P.S. Lue lisää Jon Kabat-Zinn: Olet jo perilla – tietoisen läsnäolon taito (Basam Books)

0 kommenttia

Jätä kommentti

Tahdotko liittyä keskusteluun?
Jätä kommentti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

LASKUTOIMITUS ROSKAPOSTIA VASTAAN: *